Äänikirjan kesto: 6 tuntia, 24 minuuttia
Lukija: Anu Vilhunen
Kuten minut ja blogini pidempään tunteneet tietävät, en oikein ole dekkari-ihmisiä. Jollakin tavalla tämä on kuitenkin viime vuosina alkanut murtua ja olen tarttunut dekkareihin enemmän kuin aiemmin, vaikkakin yhä kovin nirsosti valikoiden ja pääpainon lukuvalinnoissani olevan muualla.
Marke Talvi -nimen taakse kätkeytyvät kirjailijat Helena Waris ja Anne Leinonen. Kyseiset ladyt ovat paitsi ystäviäni, myös erinomaisia kirjailijoita. En hetkeäkään siis epäröinyt tarttuessani (toistaiseksi) vain äänikirjana ilmestyneeseen dekkarisarjan avaukseen Silmukoita ja sutinaa Kettukoskella.
Tarina kertoo kirjailija Auri Tuhkasesta, joka muuttaa vanhempiensa asuntoon Kettukoskelle Etelä-Savoon. Tuhkaselta on ilmestynyt erittäin menestyksekäs dekkari ja nyt sekä kustantaja että yleisö kärkkyvät toista. Mitään ei vain ota syntyäkseen...
Maaseudun rauha ei kuitenkaan paljoa auta, kun kimpussa on nainen, joka vaatii Auria selvittämään kadonneen poikansa tapausta, ja mystinen stalkkeri, joka väittää Aurin varastaneen hänen tarinansa. Lisäksi sutinoita kaipaamaton Auri huomaa kuitenkin sutinoivansa niin seksikkään komisarion kanssa kuin paikallisen autokorjaajan kanssa. Sitä paitsi paikallislehden toimittajakin on aika hottis, vaikkakin ilmeisen rasittava tyyppi.
Ah! Dekkarointia minun makuuni. Mukavan cozy crime -henkinen juttu, jossa painopiste oli hienoisesti enemmän ihmissuhteissa kuin rikosjuonessa. Käsikirjoitus-juoni ei ollut yllätyksellinen, mutta kadonneen pojan tapaus kyllä.
Pidin Aurista päähenkilönä todella paljon! Liian usein dekkareissa, olivatpa ne minkä sukupuolen hyvänsä kirjoittamia, naiset ovat poikkeuksellisen kauniita. Auri ei ole. Ei Auria rumaksikaan kuvailla, vaan pikemminkin oikeasti aika tavalliseksi, vaikkakin hyvin pitkäksi naiseksi. Ulkonäöstä viis. Aurin introverttiys ja jopa töykeys puhuttelivat todella. Niistä ei tehty vitsiä eikä estettä hekumallisillekin kohtaamisille. Ylipäätään Auri tuntui tuikitavalliselta, mutta silti kiinnostavalta.
Oletan, että Kettukoski-sarja saa todellakin jatkoa samassa hengessä. Tarina on napakka, jännite säilyi koko ajan eikä tässä ollut minkäänlaista turhaa vatulointia. Sopii rentoon kuunteluun vaikkapa juuri neulomisen oheen.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Silmukoita ja sutinaa Kettukoskella kohtaan 16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa.
Kommentit
Lähetä kommentti