Sivumäärä: 331
Sarja: Synnyinmaa #1
Konkarikirjailija Virpi Hämeen-Anttilan uutuus Sarastus aloittaa Synnyinmaa-sarjan, joka vie lukijan Venäjän vallanajoista Suomen itsenäisyyden vuosiin.
Sarastus lähtee 1800-luvun puolivälistä. Nuori torpparipoika Erik ja vauraan talon tytär Briitta ovat salaa rakastavaisia. Erikin haaveet kurottavat korkealle; hän aikoo mennä opiskelemaan Helsingforssiin ja haaveilee omasta vapriikista. Briitta tukee näkemystä ja uskoo vakaasti Erikiin, mutta Juho-isä ei ole samaa mieltä. Nuorten rakastavaisten tie lyö pystyyn alta aikayksikön.
Erik kuitenkin päätyy opiskelemaan haaveidensa mukaisesti ja tekee sen poikkeuksellisen menestyksekkäästi. Viidessä vuodessa kouluja käymättömästä Erkistä tulee maisteri, vapriikin omistaja ja sivistynyt kaupunkilaismies. Sillä aikaa Briitta pitää Iso-Osolan tilaa taitavassa emännänotteessaan ja luovii juopon miehensä, emäntimänsä, isänsä ja veljiensä välissä.
Hämeen-Anttilalla on upea taito tuoda historia osaksi ihmisten arkea. Etenkin kielen tasolla Sarastus oli nautinnollista luettavaa, joka vei lukijan 1850-luvun jännittäviin vuosiin, joissa Suomen aateli kamppaili olemassaolostaan ja sääty merkitsi enemmän kuin mikään muu.
Harmillisesti Sarastus kompastuu täysin särmättömiin henkilöhahmoihin. Tarina kulkee enimmäkseen Erikin kanssa. Erik on täydellinen, kerta kaikkisen virheetön kaveri. Hän oppii nopeasti, on hyvin menestyksekäs opiskelija. Hän on myös erinomainen puuseppä, kirjakauppias, kangassuunnittelija, tiilitehtailija ja posliinimaalari. Hän on kiireestä kantapäähän komea ja salskea. Hän on sulavakäytöksinen, aina hillitty ja hallittu. Hän ei tee virheitä. Hän ei juopottele. Hän on visiönääri, joka tietää, että tulevaisuudessa asioita hoidetaan sähköisesti. Hän puolustaa naisten oikeuksia opiskella ja suhtautuu naisiin kunnioituksella ja tasa-arvoisesti. Briitta on samanlainen multitalentti omalla tontillaan.
Ylipäätään henkilöt olivat hyvin mustavalkoisia. Hyvikset ovat virheettömiä ja hillittyjä, sopuisia ja kilttejä. Pahikset ovat ylimielisiä, kiivaita ja ahneita. Ainoa poikkeus joukossa on hieman yllättäenkin Briitan isä, Juho Iso-Osolan tilalta. Juhossa on nähtävillä rakkaus tytärtään kohtaan, halu toimia mahdollisimman hyvää tytärtään ja tilaansa ajatellen, vaikka toiminta onkin – varsinkin nykynäkökulmasta ja tietysti Briitan ja Erikin mielestä – jyräävää ja ilkeää. Tätä särmää ja ristiriitaisuutta olisin kaivannut muihinkin henkilöihin. Erikissä oli paljon potentiaalia, mutta se jätettiin käyttämättä.
Sarastus on napakan mittainen historialliseksi romaaniksi. Siinä ei ole turhia rönsyjä, lopussa elämää kurotaan kasaan ehkä liiankin reipasta tahtia. On selvää, että tämä oli lähinnä asetelmien petaamiseen keskittyvä avaus. Ehkä jatkossa sitä särmääkin?
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Sarastuksen kohtaan 35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua.
Jep. Opiskellaan, luetaan ja myydään kirjoja!
Kommentit
Lähetä kommentti