Suomennos: Päivi Paappanen
Kustantamo: Like
Sivumäärä: 251
Vielä ehtii tahkoa vuoden 2023 Helmet-lukuhaastetta ennen kuin uusi julkaistaan. Ajattelin, etten hae täsmästi haastekirjoja, mutta vähän lipsui. Haastetta en saa kokonaan suoritettua; vuoden ensimmäisen puoliskon lukeminen oli todella vähäistä silloisen työn vuoksi. Ehkä ensi vuonna sitten tavoitteellisemmin.
Kohtaan 18., jossa kirjan tulee olla alun perin julkaistu kiinaksi, hindiksi, englanniksi, espanjaksi tai arabiaksi (viisi maailman puhutuinta kieltä), halusin ei-englanninkielistä spekulatiivista fiktiota. Vinkistä tartuin Ray Lorigan kyberpunk-henkiseen scifikirjaan Tokio ei välitä meistä enää, joka on alun perin julkaistu espanjaksi. On aina kiinnostavaa tutustua ei-englanninkieliseen käännös-spefiin!
Olen sillä tavalla outo ihminen, että en pidä David Lynchin elokuvista. Olen toki huono elokuvaihminen muutenkin, ei sillä. Lynchin elokuvat ovat liian sekavan psykedeelisiä minun makuuni. Tokio ei välitä meistä enää oli kuin Lynchin tekemä pornoelokuva, joten niin kaukana omasta kirjamaustani kuin vain mahdollista.
Tarina kertoo jonkinlaisesta epämääräisestä tulevaisuudesta, jossa isot yhtiöt kauppaavat huumeita jos jonkinlaisia. Nimettömäksi jäävä päähenkilö kauppaa huumeita, jotka auttavat ihmisiä unohtamaan asioita joko lähimuististaan tai pitkäkestoisesta muististaan. Hän käyttää itsekin pillereitä jos jonkinlaisia, ihan kuten moni muukin, vaikka periaatteessa huumeet ovat laittomia. Noin muuten kirjassa ei oikein mitään sen kummempaa spekulatiivisuutta oikein ollut, joten se lanka jäi aika ohueksi.
Loriga maalaa yllättävän raadollisen kuvan, vaikka kyberpunkista tietääkin jo etukäteen, etteivät ne ole kovinkaan valoisia tarinoita. Muistinpyyhkimiseen liittyviä huumeita käytetään muun muassa lapsibordelleissa, joissa lasten muisti pyyhitään, jotta nämä säilyttäisivät lapsenomaisen viattomuutensa aina uuden asiakkaan kanssa. Tällainen on vähän liikaa meikäläiselle, vaikka tätä ei yhtään tuon tarkemmin kuvattukaan.
Sen sijaan muuta naimista, nussimista, runkkaamista, panemista ym. riitti ihan riittämiin. Päähenkilöllä, joka matkustaa ympäri maailmaa, ei ollut hotellihuoneissa muuta tekemistä. Tämä kai on jälleen niitä miehisiä odysseioja, joita kirjallisuudessa tupataan kovasti arvostamaan – mutta annas kun nainen kirjoittaa vastaavaa...
Tavallaan en kykene arvioimaan tätä asteikolla hyvä-huono. En vain saanut tämän ideasta kiinni lainkaan. Takakannen mukaan Lorigaa on verrattu Camus'huun, Cornadiin, Bukowskiin, Burroughiin ja Ballardiin. Hälytyskellojeni olisi kyllä pitänyt soida jo siinä vaiheessa, kun luin takakantta kirjastossa.
No, tulipahan luettua ja haastekohta suoritettua.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (Maailman viisi puhutuinta kieltä).
Kommentit
Lähetä kommentti