Sivumäärä: 463
Laila Hietamiehen (Hirvisaaren) Sonja-sarjan avausosa Sonja vie lukijansa 1800-luvun lopun Venäjälle. Tarinan alussa ruhtinatar Sonja Orbeliani on jo kuollut. Hänen veljensä Mihail on saanut Sonjalta omaelämäkerrallisen käsikirjoituksen, jonka antaa nyt luettavaksi vapaaherra Gustaf Mannerheimille. Gustafin ja Sonjan välillä on aivan erityinen side. Kehyskertomuksena koko sarjalle on siis Mannerheimin lukuhetki, joskin se tulee ilmi vain alkusivulla.
Tarina alkaa Sonjan lapsuudesta Belaja Rozan kartanossa. Hietamies kuvaa hyvin uskottavasti ruhtinasperheen elämää, joka on ylellistä, mutta hyvin kahlitsevaa. On oltava tarkkana kenen kanssa saa seurustella ja milloin ja kuinka ihmiset esitellään toisilleen jne. Tämä on kenties kiinnostavin ja viehättävin asia Sonjassa.
Sonja henkilönä on tässä osassa minun makuuni aivan liian raivostuttava. Sonja on hyvin pikkuvanha lapsi, erikoisen tarkkanäköinen ja analyyttinen jo 12-vuotiaasta alkaen ja jo silloin hänen tunteensa leimahtavat veljen ystävää, Gustaf Mannerheimiä kohtaan. Myöhemmin Sonja viettää paljon aikaa jo lapsena tutustumansa Aleksanderin kanssa, jolla on kyseenalainen menneisyys.
Sonjan isoimpia murheita on se, etteivät hänen rintansa kasva, kuten muilla tytöillä, mikä on ehkä ainoa uskottava, mutta hassun korostettu asia nuoren Sonjan ajatusmaailmassa. Sonjan tyyli, etenkin loppua kohden, kun hän alkaa olla jo neitoiässä, on hyvin dramaattinen. Sonja päättyykin näin:
Olin astunut aikuisuuteeni tuskien kautta ja silti kuin huomaamatta. Ymmärsin kuitenkin selkeästi, että lapselliset haaveeni romansseista, rakkauksista ja rakastumisista olivat jääneet taakse. Tiesin, että edessäpäin minua odottivat syvemmät ja tärkeämmät asiat. Elämä oli näyttänyt minulle kasvonsa.
Hietamiehen taustatyötä ei voi olla arvostamatta. Hän osaa rakentaa koko Sonjan maailman ja venäläisen 1800-luvun kulttuurin todella uskottavasti. Ehkä alan ammattilainen tai muu hyvin perehtynyt henkilö voi huomata virheitä, mutta minulle tämä upposi kuin kuuma veitsi voihin.
Sonja-sarja on ehdottomasti viehättävä, mutta toivoisin jatko-osilta vähän vähemmän Sonjan jumaloimista. Sonja on täydellinen sankaritar; kipakka, suorasukainen, kaunis ja miehet hullaannuttava. En tiedä onko tällainen aivan kestänyt aikaa, vai olenko jo nyt vain tottunut moninaisempaan sankaritar-kuvaan.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Sonjan kohtaan 1. Kirjan nimessä on erisnimi.
Kommentit
Lähetä kommentti