Kustantamo: Karisto / Saga Egmont
Äänikirjan kesto: 6 tuntia 46 minuuttia
Lukija: Annina Rubinstein
Lukupiirimme kirjailijaksi valikoitu Kirsti Ellillä, jonka nimi on ollut minulle tuttu, mutta teoksiin en ollut aiemmin tutustunut. Tiesin odottaa kuitenkin kevyttä viihdekirjallisuutta, mikä sopi vallan mainiosti.
Pappia kyydissä on Kirkkotrilogian ensimmäinen osa, joka kertoo Matleenasta, joka on naimisissa Auliksen kanssa ja heillä on kolme lasta. Aulis on pappi ja kuuluu Timoteus-säätiöön (joka tuntuu käytännössä olevan yhtä kuin Luther-säätiö). Hän vastustaa tiukasti naispappeutta ja niin vastustaa teologiaa opiskeleva Matleenakin. Mutta hiljalleen työelämässä paikkaansa etsivä Matleena alkaa ymmärtää, ettei kotiäitiys ja Timoteus-säätiönkin vaatima perinteinen naisen rooli olekaan häntä varten. Voisiko hän sittenkin olla pappi? Kuinka väärin se voi olla? Ja mitä sanoo Aulis...
Ellilä tietää selvästi mistä kirjoittaa. Teologiset pohdinnat, tapahtumat laitoksella, Timoteus-säätiön toiminta... Kaikki tuntui uskottavalta ja saimme lukupiirissäkin vahvistusta tästä alaa tuntevilta ihmisiltä. Todellakin joillekin miespuolisille teologianopiskelijoille on ottanut lujille kuunnella naisten pitämiä harjoitussaarnoja, ja tietyissä piireissä on naisten tehtävä keittää kahvit ja huolehtia nisut pöytään, ja olla miehelleen kuuliainen vaimo ja kotiäiti.
Matleenan ja koko perheen elämän sysää kaaokseen se kun Auliksen seurakuntaan valikoituu kirkkoherraksi nainen. Aulis ei voi muuta kuin sanoutua irti työstään. Uusi työpaikka löytyisi Kouvolasta, mutta muu perhe ei ole muuttoon innokas – etenkin kun on juuri ostettu kiva, vaikkakin oikullinen vanhempi talo ja perheeseen on tullut niin kissoja kuin koirakin, joka sai nimekseen Apatia.
Puoliväliin asti Pappia kyydissä oli varsin viihdyttävä, mutta sitten alkoi kiihtyvä alamäki ja olin pudota kyydistä kokonaan. Homma meni varsinaiseksi sekoiluksi, johon mahtui ihastumisia, mustasukkaisuuksia, masennusta, ryypiskelyä... Suht järkevä Matleena tuntui äkisti seonneen kokonaan ja oli sellainen tunne, ettei tämä varsinaisesti ollut tarkoitus, vaikka Matleenalla olikin omat kriisinsä.
Väsyin myös aika nopeasti Matleenan tunteiden selostamiseen ja pappeuden ja naiseuden roolien jankkaamiseen ja vatuloimiseen. En onnistunut lopultakaan tuntemaan myötätuntoa tai muitakaan tunteita Matleenaa kohtaan. Sen sijaan Aulis pääsi varsin kärkeen ärsyttävien henkilöhahmojen listassani. Patavanhoillinen, omassa omahyväisyydessään rypevä äijä sai kerta kaikkiaan sappeni kiehumaan. Apatia-koira oli ainoa, joka sai sympatiani täysin – ja bonuspisteet erinomaisesta nimestä.
Ei ollut minun öylättini tämä, vaikka olen kyllä lukenut huomattavasti huonompiakin kirjoja. Parasta tässä ehdottomasti oli asiantuntemus ja kyllähän Ellillä selvästi viihdekirjallisuuden taitaa. Se vain ei osunut tällä kertaa minun makuuni.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Pappia kyydissä kohtaan 17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo.
Kommentit
Lähetä kommentti