Sivumäärä: 575
M, missä minä olen?
En ole edelleenkään varma. Oma olo on lähinnä sellainen, että olen käynyt tehosekoittimessa enkä enää löytäisi äitiänikään.
M:n isoveli Alvar on kadonnut. Se ei varsinaisesti ole mitään uutta, sillä M:lla ja Alvarilla on ollut jo vuosia tapana leikkiä marsilaista kuurupiiloa, josta ei saa hiiskua kenellekään. Mutta tällä kertaa Alvar on paremmassa piilossa eikä M oikein saa häntä löydetyksi – vuosiin.
Outo lapsi M kasvaa pienessä, suorastaan idyllisessä Marrasvirran kaupungissa, josta löytyy niin Kirsikkapuisto kuin Kuunmaisema ja tietenkin jäätelöbaari. Tarina alkaa 1970-luvulta ja kerää sotkuista lankakeräänsä (punaista!) auki näihin päiviin saakka. M on joka tapauksessa outolintu, jonka ainoa ystävä Rosakin jättää hänet. Ala-asteelta M selviää pahoinpitelyistä huolimatta, yläasteen hän selviää näkymättömänä. Lukiossa sen sijaan tahti muuttuu.
Marrasvirralla on tavallisten ihmisten, apinoiden, lisäksi yönaakkoja ja jägereitä. He käyvät ikuista valtataistelua, vaikka yönaakat, nuo anarkiaa huokuvat punkkarit, ovatkin jatkuvassa alakynnessä. Marsilainen kuurupiilo vie M:n yönaakkojen joukkoon ja mystisiin katakombeihin, josta kaikki eivät selviä.
Pasi Ilmari Jääskeläisen Kuurupiilon anatomia on jälleen niitä kirjoja, jotka eivät suostu asettumaan hyvä-huono-akselille. Anarkistiseen punk-henkeen se toteaa, että fuck you, en kuulu minkään vitun lokeroihin. Kuurupiilon anatomia on sekava ja silti ei ole – sillä on oma logiikkansa ja sen joko tavoittaa tai sitten ei, kirjaa se ei paljoa kiinnostele. Kuurupiilon anatomia vie lukijan etenkin punk-maailmaan, mutta jättää lukijaparan sinne yksin ihmettelemään, että mitä helvettiä. Se ei anna opaskirjaa, miten mitäkin pitää tulkita. Menneiden vuosien punkkari saanee tästä vielä omat kiksinsä, jotka minulta jäivät tavoittamatta. Ei kaikki saa kaikkea. Kuurupiilon anatomia ei ole reilu, ihan kuten maailmakaan ei ole.
Jääskeläinen on jälleen rakentanut vinkeän ja aivan omalakisen tarinansa. Häntä on vaikea verrata kehenkään muuhun kirjailijaan. Maailman vaikein kysymys olisi, että "Tykkään PIJ:n kirjoista. Mitä vastaavia suosittelisit?". Olen lukenut kaikki Jääskeläisen kirjat ja on ollut hienoa seurata, miten tuotanto on kehittynyt ja oma tyyli on vain vahvistunut. Alkupään tuotanto on enemmän omaan makuuni, mutta ikinä ei voi tietää mitä seuraava kirja pitää sisällään. Reaalifantasia on paras yksittäinen sana kuvaamaan Jääskeläisen tuotantoa.
En tiedä saako kukaan tästä bloggauksesta mitään irti. En halua paljastaa liikaa, koska koko kuurupiilon ideana on jatkuva yllätys. Ikinä ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Välillä se turhautti, mutta välillä taas juuri siksi oli luettava "vielä yksi sivu". Kuurupiilon anatomia on matka, joka pitää itse kokea.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Kuurupiilon anatomian kohtaan 45. Kirjassa pelataan.
Marsilainen kuurupiilo ei ole vain viaton leikki. Se on peli, jossa on panoksena kaikki. Aivan kaikki.
Kommentit
Lähetä kommentti