Äänikirjan kesto: 7 tuntia, 23 minuuttia
Lukijat: Eeva Soivio, Emma Louhivuori, Antti L. J. Pääkkönen, Vuokko Hovatta, Maija Lang
Juuri tänään, vappupäivänä, työläisten päivänä, tuntuu aivan erityisen oikealta julkaista blogiarvioni Anneli Kannon teoksesta Punaorvot. Teos on alun perin kirjoitettu näytelmäksi ja se saikin kantaesityksensä Helsingin kaupunginteatterissa. Koronapandemian vuoksi esitykset keskeytettiin. Onneksi tämä julkaistiin nyt kirjana ja näytelmäkin on herännyt eloon. Mikkelin kansalaisopiston nuorisoteatteri Kannu ainakin esitti Punaorvot – esityksen mainosjulisteiden repiminen pääsi paikallismedian otsikoihin. Asia on yhä arka, varmasti etenkin Mikkelissä.
Punaorvot kertoo helsinkiläisestä Helmistä, joka menetti miehensä kansalaissodassa. Hänelle jäi neljä lasta; sodasta kotiin palannut Aarre, tytöt Ilona ja Lahja, sekä pieni Voitto-vauva. Varsin pian Voitto menehtyy ja yhä miestään surevan äidin alamäki alkaa. Kuvioihin astuu Ester, joka haluaa parasta mahdollista niille tuhansille orvoille, jotka kansalaissota jätti jälkeensä. Henkilökohtaisessa elämässään Esterillä on tukena vanha ystävä Juho, josta tuleekin Suomen ensimmäinen presidentti – J. K. Ståhlberg.
Esterin johdolla Lahja ja Ilona viedään köyhältä ja masennuksen kourissa pyristelevältä Helmiltä. Aarre on juuri silloin poissa, ansaitsemassa niukkaa elantoa perheelle, kyseenalaisinkin keinoin. Tytöt päätyvät kauas Pohjanmaalle ja tietysti eri perheisiin, sillä "punikkikakarat" oli parempi pitää erossa toisistaan, jotta oppisivat kunnon ihmisten tavoille ja olisivat sitten urheita ja kunnollisia isänmaan jälleenrakentajia.
Lahja otetaan perheeseen, joka on menettänyt ainoan poikansa sodassa. Isäntä kuvitteli saavansa riuskan pojan avukseen tilan töihin, mutta saakin ruipelon ja toistaitoisen tytön. Emäntäkin suhtautuu Lahjaan nihkeästi. Lahjan olot ovat surkeat. Häntä piestään ja halveksitaan, ja pian isäntä keksii Lahjan kasvavan pian naisen muotoihinkin.
Ilonalla käy parempi onni, vaikka aluksi on vaikeaa. Hän päätyy kahden naimattomiksi jääneiden siskosten luo, jotka hemmottelevat Ilonaa niin hyvin kuin vain taitavat. Rahasta, ruoasta eikä vaatteista ole pulaa, kissimirrikin järjestyy. Vaan entä kun Helsingistä tullaankin hakemaan takaisin kotiin...
Anneli Kanto ei kaunistele punaorpojen kohtelua. Sitä oli laidasta laitaan, ja kaikki tietysti tehtiin "lasten edun" nimissä. Pidin valtavasti Helmi-äidin kuvauksesta. Meillä on paljon kuvausta sodanjälkeisistä naisista, jotka sisulla ja urheudella jatkavat eteenpäin – mutta Helmipä ei. Helmi on masentunut (vaikkei sitä silloin tunnistettukaan), väsynyt, haluton eikä halua hyväksyä miehensä kuolemaa. Poika Aarre hermostuu äitiinsä totaalisesti ja urhealla naapurillakin alkaa olla pinna kireällä. Helmi ei ole niitä jaloja, lastensa puolesta taistelevia äitejä.
Tarina etenee reipasta tahtia. Omat näkökulmansa saavat Ilonaa kasvattavat sisarukset, Aarre, Ester, Lahja ja tilan isäntä. Jokaisen näkökulma on perusteltu ja avaa hyvin niitä ratkaisuja, mitä kukakin teki. En ole aiemmin kuunnellut äänikirjaa, jossa olisi useampi lukija, mutta tässä ratkaisu toimi oikein hyvin.
En yleensä käsittele blogissani politiikkaa, mutta todellakin halusin julkaista tämän arvion nimenomaan tänään. Vappu on työläisten juhla, niiden oikeuksien juhla, jotka punaiset ja ammattiyhdistykset ovat meille taistelleet. Ne eivät ole itsestäänselvyys ja nyt niitä uhataan erityisen rankalla kädellä. Oikeudet voidaan viedä varsin helposti, niiden takaisinsaaminen ei käy niin näppärästi. Arvostakaamme niitä ja pitäkäämme niistä kiinni. Niiden hinta on ollut kallis. Kovin kallis.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Punaorvot kohtaan 4. Kirjassa on presidentti. (J. K. Ståhlberg)
Kommentit
Lähetä kommentti