Äänikirjan kesto: 7 tuntia, 48 minuuttia
Lukija: Maruska Verona
Iiris Leimun esikoisteos Rakkautta, laamoja ja onnekkaita sattumia on kevyttä täsmäviihdettä rentoon kesäpäivään tai vaihtoehtoisesti leppoisaan syysiltaan, kun joulu alkaa hiljalleen kurkistella nurkan takaa.
Tarinan päähenkilö Melinda on täpäkkä ja tavoitteellinen nuori nainen. Hänellä on tarkkaan laadittu suunnitelma elämässä etenemiseksi sijoituksineen ja säästöineen. Italiansuomalainen Melinda ei ole syntynyt kultalusikka suussa ja tietää, että vakavaraisen elämän eteen on tehtävä lujasti töitä. Mainostoimistossa hän on menestynytkin sangen hyvin, mutta sitten rasittava kaksikko Henna ja Jöns, eli Höns, pistää kapuloita rattaisiin. Asioita onneksi saadaan sovittua asiakasfirman johtaja Joachimin kanssa, mutta Melindan mieltä kutkuttelee myös maatilalomalla tavattu Aaron. Kumpi painaa enemmän: mielenrauha vai glamour?
Rakkautta, laamoja ja onnekkaita sattumia ei tarjoa varsinaisia yllätyksiä. Se on hiukan harmi, sillä tilaisuus olisi kyllä ollut. Joachimin ja Aaronin tyypit ovat sen verran mustavalkoiset, että kiltti maalaisisäntä pesee mennen tulleen rikkaan paskiaisen, joka haluaa lähinnä nätin näyttelyesineen rinnalleen. Reilummilla harmaan sävyillä olisi voinut hämäillä lukijaa vähän pidemmällekin. Toisaalta näissä kai aina voittaa se kiltti naapurinpoika -tyyppi.
Pientä kompurointia näkyi erilaisissa siirtymissä niin konkretian tasolla kuin henkilöiden mielialoissakin. Henkilökuvaus sinänsä oli mainiota. Oli helppoa nähdä niin Melinda itse kuin Joachim ja Aaronkin. Myös parivaljakko Höns oli oikein onnistunut kaikessa hupaisuudessaan.
Persoonallisen säväyksen tarinaan toivat ehdottomasti laamat. En ole aiemmin lukenut mistään laaman synnyttämisestä, mutta tässä oli sellainen erikoisuus ja oikein pätevän oloisesti kirjoitettukin.
Nopealukuinen, hyväntuulen kirja, jota ei pidä ottaa liian vakavasti.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Rakkautta, laamoja ja onnekkaita sattumia kohtaan 25. Kirjassa vietetään juhlapyhää (esimerkiksi joulu tai juhannus).
Joulun taika on merkityksellisessä roolissa.
Voittaako kiltti naapurinpoika tosiaan aina? En ole varmaan lukenut genreä tarpeeksi, jos niin on, tai siis olen sitten lukenut kyynisempiä kirjoja, joissa naiset aina valitsevat "pahan pojan", vaikka sitten joko katuvat sitä ja taistelevat itsensä irti myöhemmin, tai sitten hömpemmässä kirjallisuudessa muuttavat pahan pojan hyväksi, mikä lienee fantasioiden fantasia. Kiltin naapurinpojan osa on yleensä olla statisti ja naisen hyväntahtoinen tukija, joka auttaa tätä saamaan pahan pojan ja sitten lauhkean harmittomasti vetäytyy takavasemmalle kantamatta mitään kaunaa.
VastaaPoista