Suomennos: Helene Bützow
Kustantamo: Tammi
Äänikirjan kesto: 8 tuntia 41 minuuttia
Lukija: Jukka Pitkänen
Ishiguron kirjoja aiemmin lukeneena on suorastaan hävettänyt, etten ole saanut aiemmin tartutuksi tähän klassikkoon. Pitkän päivän ilta on kuitenkin ehkä Ishiguron kuuluisin teos.
Tarinahan kertoo hovimestari Stevensistä, joka on kiireestä kantapäähän täydellinen brittiläinen hovimestari 1900-luvun puolivälin häämöttäessä. Eurooppa on mullin mallin, mutta lordi Darlingtonin palveluksessa oleva Stevens pitää visusti huolta siitä, että täyttää isänsä saappaat ja on niin täydellinen hovimestari kuin suinkin.
Stevens kertoo tarinaansa jo iäkkäänä, uransa huipun ohittaneena. Hän on viettämässä Darlington Hallin uuden isännän kehoituksesta pientä lomaa. Uusi isäntä, amerikkalainen mies, on jopa antanut hänelle autonsakin käyttöön. Loma tulee sopivasti, sillä Stevens on saanut kirjeen Miss Kentonilta – nyttemmin jo naimisiin menneeltä, entiseltä työtoveriltaan, joka palveli aikoinaan Darlington Hallissa taloudenhoitajattarena. Stevens alkaa olla hieman pulassa nykyisen palvelusväen kanssa ja toiveikkaana hän aikoo kysyä, josko Miss Kenton – siis rouva Benn nykyisin – voisi palata takaisin. Kirjeestä Stevens oli aistivinaan, että rouva ei oikein ole onnellinen.
Ja voi hyvää päivää... Anteeksi vain, mutta Pitkän päivän ilta oli kyllä melkoisen piinaava lukukokemus. Oikeastaan vain Jukka Pitkäsen luenta jaksoi kantaa minut tarinan loppuun asti, vaikka tämä ei olekaan pituudella pilattu.
Jo ensimmäisen tunnin aikana omahyväinen pökkelö-Stevens oli viedä järkeni. Miss Kentonkin sanoo jossakin vaiheessa Stevensia teeskentelijäksi ja kyllä, myötätuntoni on täysin Kentonin puolella. Tietysti Stevensin tietynlainen pökkelöys ja hovimestarin rooli on koko tarinan idea ja hyvin oleellinen osa sitä.
Onhan Pitkän päivän ilta selkeästi klassikko ja sen ansiot ovat ilmeiset. Tarinassa on monta tasoa ja aivan rahtunen sitä ritisevän kuivaa brittihuumoriakin, josta kyllä pidän kovasti. Olisin todella halunnut olla paikalla, kun Stevens isäntänsä pyynnöstä kertoo eräälle nuorelle miehelle avioliiton tarkoitusta ja mitä pitää tehdä, jotta jälkikasvuakin tulisi.
Pitkän päivän ilta on myös filmatisoitu. En ole nähnyt, mutta kiinnostaisi kyllä. Uskon, että Anthony Hopkinsia parempaa valintaa Stevensiksi ei olisikaan. Elokuva keräsikin kahdeksan Oscar-ehdokkuutta.
Lukijana Jukka Pitkänen on tälle täydellinen valinta. Jos mietitte, miten suomea puhutaan brittiläisyläluokkaisesti, niin tämä kannattaa ehdottomasti kuunnella äänikirjana.
En juurikaan siis pitänyt Pitkän päivän illasta, koska en vain oikein onnistunut tulemaan toimeen Stevensin kanssa. Olen pahoillani, sir.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Pitkän päivän illan kohtaan 3. Booker- tai Pulitzer -palkinnon voittanut kirja.
Pitkän päivän ilta voitti Booker-palkinnon.
Kommentit
Lähetä kommentti