Sarja: Merenkulkijat #1
Kustantamo: Gummerus
Äänikirjan kesto: 12 tuntia 15 minuuttia
Lukija: Jukka Pitkänen
Koska merelliset teemat kiinnostavat minua tällä hetkellä, ja koska olen tykännyt Lundbergin kirjoista ja koska lukijana oli iki-ihana Jukka Pitkänen, otin Leon lukuun bongattuani sen Storytelin listalta. En ollut ennestään kuullut tästä ollenkaan!
Leo avaa Ahvenanmaalle sijoittuvan Merenkulkijat-sarjan. Tarina alkaa 1800-luvulta ja tämä osa päättyy ihan 1900-luvun ensivuosille. 14-vuotias Erik Petter jää orvoksi ja perii holtittoman isänsä jättivelat. Sinnikäs nuori mies tietää, että pelkästään työläisenä hän ei ikinä saisi velkoja maksettua, joten laivat ovat hänen keinonsa kohti yrittäjyyttä. Ahvenanmaalla, pienessä Lemlandin kylässä, se on varsin luontainen valinta.
Tarinaa kertoo Leander, kylän mahtavan Eskilsin tilan omistaja Carl Gustavin veli. Carl Gustav, varsinainen juopporenttu, nai kauniin Beatan. He saavat monia lapsia, moni lapsi myös kuolee, mutta henkiin jää isänsä nimen saava Carl Gustav nuorempi, joka sittemmin nai Erik Petterin rakastakin rakkaamman tyttären Kristiinan.
Hiukan hämmentävästi tarina keskittyy enemmän Carl Gustav nuoremman ja Kristiinan elämään lapsineen päivineen. Muutkin kyllä saavat osansa tarinassa, myös hurjan kiltti, jopa lapsekas Leander omine lapsineen. Myös lukuisat kuunarilaivat ovat melkeinpä omia hahmojaan. Yksi keskeisimmistä laivoista on Leo, josta kirjakin on saanut nimensä. Carl Gustav nuorempi on Leon kapteeni. En oikein tiedä miksi Leo valikoitui kirjan nimeksi. Olihan se merkittävä alus, mutta tulee mukaan aika myöhään. Elämää aluksella ei paljoa kuvata, mutta olihan sen vaikutus selkeä Eskilsin perhe-elämään.
Kuten sarjan nimestäkin voi päätellä, merenkulku on hyvin keskeinen osa arkea. Miehet ovat paljon poissa merillä, naiset lapsineen pyörittävät maissa arkea ja odottavat miehiään. Lapsia pistetään alulle runsaasti, mutta yhtä runsaasti heitä kuolee erilaisiin tauteihin. On sotia, jotka vaativat omat veronsa, myös merenkulkurajottein.
Leander kertojana oli tavallaan ihastuttava ratkaisu, mutta välillä kerronta lipsahti asioihin ja tilanteisiin, joita hän ei voinut tietää. Se häiritsi aina toisinaan, mutta toisaalta siitä vain piti päästää irti – tarinahan se oleellisin on. Henkilöhahmona Leander oli yksi suosikkejani. Pidin myös Carl Gustav nuoremmasta, joka kaikesta kunnollisuudestaan huolimatta ei kuitenkaan ollut mikään imelän täydellinen henkilö. Olisin mielelläni kuullut enemmän myös Leanderin Eeva-Stiina-vaimosta ja Erik Petterin vaimosta (jonka nimen jo unohdin). Itse Erik Petter jäi yllättävän vähälle huomiolle.
Kokonaisuudessaan Leo oli oikein ihana sukutarina. Jukka Pitkäsen luenta oli tietysti silkkaa timanttia ja vain sen vuoksi jatkan äänikirjamuodossa. Noin muuten suosittelen enemmän tavallista kirjamuotoa, se helpottaa lukuisten henkilöhahmojen mukana pysymisessä.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Leon kohtaan 11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli).
Kommentit
Lähetä kommentti