Äänikirjan kesto: 9 tuntia 8 minuuttia
Lukija: Anu Vihunen
Anu Holopaisen Kuumat kämppikset vie rohkean feelgoodin vaihdevuosi-ikäisten naisten pariin. Tarina saa alkunsa, kun Jaana, Pirjo ja Maarit kohtaavat yhteisen ystävänsä hautajaisissa. Lukioaikaisesta nelikosta yksi on nyt poissa. Lukuisat "pitäis nähdä useammin" -lupaukset ovat nyt yhden osalta myöhäisiä. Jäljelle jäänyt naiskolmikko päätyy muuttamaan saman katon alle Jaanan liian isoksi jääneeseen kotiin. Jaana on jäänyt jo aiemmin leskeksi, mutta työttömyys kaihertaa säästöjä. Maarit ja Pirjo taas ovat eronneita. Naisilla on kullakin omanlaisensa tarpeet, joista seksi on toki vain yksi asia.
Kuumat kämppikset oli hauskaa kuunneltavaa. Tämä naisporukka ei sievistele, vaan jutut ovat roiseja niin seksin kuin vaihdevuosioireidenkin suhteen. Seksin kuvaus on Kuumissa kämppiksissä todella onnistunutta! Siirapista ei tietoakaan (kukaan naisista ei kaipaa varsinaisesti rakkautta), mutta silti kuvaus ei ole liian graafista pornoa, vaan painotus on enemmän erotiikan puolella. Sen sijaan vaihdevuosioireiston kuvaus alkoi jossain vaiheessa puuduttaa. On nyt hyvin, hyvin selvää, että kuumat aallot ovat yksi oire, alapään kuivuus toinen, unettomuus kolmas... Tältä osin olisi vähempikin riittänyt.
Ilahduin kovasti myös siitä, että ystävillä ei keskenään juuri ollut draamaa. Tietenkään yhteiselo ei aina ole autuasta harmoniaa ja kun tunteita alkaakin olla pelissä, niin asumiskuviotkin alkavat mietityttää, mutta asiat saadaan selvitetyksi hyvällä ja asiallisella otteella.
Suhteet miehiin ovat Kuumien kämppisten suola, pippuri ja chili. Mitään kategorista "miehet ovat perseestä"-miesvihaa on turha hakea. Holopainen on kokenut kirjailijakonkari eikä mene niin helppoon ratkaisuun. Yhteentörmäyksiä ja pettymyksiä tulee, se on selvä kun deittimarkkinoilla liikutaan, mutta sukupuoli ei ole se pääsyyllinen mihinkään. Holopainen käsittelee henkilöitään lempeydellä, pilke silmäkulmassa.
Kuumat kämppikset on häpeilemätön, runsaalla huumorilla höystetty hyvän mielen kirja. Sitä ei pidä ottaa naisten välisen ystävyyden vakavana kuvauksena tai ikäkriisin totisena ja syväluotaavana ajatelmana. Jaana, Pirjo ja Maarit kikattavat ja käkättävät välillä kuin kakarat, mutta kehtaan kyllä sanoa, että kyllä minäkin kavereineni joskus teen niin. Tämä maailma on (varsinkin nyt) tarpeeksi vakava paikka noin muutoin, että kirjan parissa on välillä hyvä heittää vapaalle ja aivot narikkaan.
Kommentit
Lähetä kommentti