Suomennos: Ilkka Rekiaro
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 400
Olen viime aikoina hiukan janhustellut Kingin uutuuksien kanssa. Ne eivät ole oikein vakuuttaneet, vaan olleet enemmän tai vähemmän pettymyksiä. Kumpi meistä on tullut vanhaksi ja kärttyiseksi?
Mitä enemmän verta on neljän novellin kokoelma. Kolme novelleista on itsenäisiä tarinoitaan, neljäs on Kingin uuden lempilapsen, Hollyn, tarina.
Ensimmäinen novelleista on Herra Harriganin puhelin. Se kertoo Craig-pojasta, joka alkaa lukea apuhommia kaupungin rikkaimmalle, hyvin iäkkäälle herra Harriganille, jonka näkö on siinä määrin heikentynyt, että lukeminen on haastavaa. Pojan ja Harriganin välille kehkeytyy omalaatuinen ystävyys, joka syvenee, kun Craig auttaa Harrigania ensimmäisen älypuhelimen hankinnassa. Alun perin puhelimen hankintaan nihkeästi suhtautunut Harrigan kiintyikin siihen kovasti. Niin kovasti, että kun hän kuoli, Craig pisti puhelimen salaa Harriganin arkkuun.
Craig jatkaa elämäänsä ja kokee vastoinkäymisiä. Ikävissään hän soittaa Harriganille ja yllättäen puhelin hälyttää. Vastauksena tosin on vain Harriganin tuttu puhelinvastaajaviesti. Craig kertoo ongelmistaan ja kas vain... Sillä on omat seurauksensa.
Novelli oli ihan kiva, mutta idea tuntui jotenkin kuluneelta. Ihan kuin olisin lukenut Kingiltä jotain vastaavaa aiemmin. Yllätyksetön, mutta viihdyttävä.
Toinen novelli on Chuckin elämä. Se on jaettu kolmeen näytökseen ja lähtee liikkeelle lopusta. Keskiössä kulkee ihmisiä hämmentävä joka paikkaan isoilla kirjaimilla ilmestyvä teksti: Charles "Chuck" Krantz 39 mahtavaa vuotta! Kiitos Chuck! Kukaan ei tunnu tietävän kuka Chuck ja mitä hän on tehnyt ansaitakseen joka paikkaan ilmestyvät kiitokset. Se selviää, kun mennään näytöksissä taaksepäin.
Tämäkin oli ihan ok, mutta aika tyhjäksi jättävä tarina. Tulipa luettua.
Kolmas ja pisin novelli kantaa kirjan nimeä Mitä enemmän verta. Se on Holly-tarina, josta sinänsä saisi varmaan enemmän irti, jos olisi tutustunut Bill Hodges -sarjaan. En ole tutustunut eikä kiinnosta – varsinkaan tämän jälkeen. Novelli tympi ihan suunnattomasti. Tarinassa Holly siis yrittää estää jonkinlaisen olennon (mielestäni sama, joka on romaanissa Ulkopuolinen) hirmuteot. Olento kun nauttii ihmisten epätoivosta, pelosta ja tuskasta. Holly on todella tylsä hahmo eikä tarinakaan oikein vetänyt.
Neljäs novelli on nimeltään Rotta. Kingille aika tyypillinen tarina. Pääosassa luovuutensa kadottanut kirjailija, joka saa äkillisen inspiraation ja menee mökille kirjoittamaan. Mökillä iskee myräkkä ja Drew sairastuu. Luovuus uhkaa taas kadota, mutta hän tulee pelastaneeksi rotan hengen. Yöllä rotta lupaa antaa luovuuden takaisin, mutta sillä ehdolla, että Drew nimeää jonkun, jonka pitää kuolla. Hän nimeää kuolemansairaan ystävänsä – onhan tämä kuolemassa muutenkin ihan juuri. Romaanista tulee valtava menestys, mutta sillä on hintansa.
Tavanomaisuudestaan huolimatta tämä oli suosikkini.
Suomennoksestakin oli taas vähän jupistavaa. Silmiin pistivät appi (po. sovellus), gruuvi (po. groove) ja vanhan koulun miehiä (po. vanhan koulukunnan / liiton miehiä). Onko taas ollut kiire? Miksei näitä voi oikolukea? Miksei meitä lukijoita arvosteta? Virheitä sattuu joo, se on inhimillistä, mutta kun tämä ei ole ihan ensimmäinen kerta.
No niin. Morrea taas kiukuttaa, kuten on nähtävissä. Ehkä olen kohtuuttoman julma, mutta kun ei tykkää, niin ei tykkää. Silloin alkaa tökkiä kaikki.
Kommentit
Lähetä kommentti