Kustantamo: Otava
Äänikirjan kesto: 9 tuntia 42 minuuttia
Lukija: Anna-Riikka Rajanen
Satu Tähtisen Lordi D ja muita seurapiirisalaisuuksia avaa Moraalisten naisten kirjakerho -sarjan ja solahtaa mukavasti erotiikalla höystettyjen historiallisen romaanien joukkoon, sinne kärkikastiin, rohkenen sanoa.
Lady Josephine on jo hyväksynyt olevansa vanhapiika ja on asiasta ihan hyvillään. Saapa olla ja elellä itsenäisesti, ja pyörittää mukavaa kirjakerhoa, jossa lukemisen lisäksi harjoitetaan hyväntekeväisyyttä. Hänen veljensä Joshua on Suttonin herttua, mikä tekee Josiestakin sinänsä hyvän naimakaupan, mutta älykäs ja itsenäisyyttä haluava nainen on varsinainen peljästys 1800-luvun Lontoon seurapiireille.
Lordi Devonay, eli lordi D, on kiireestä kantapäähän seurapiirikeikari ja naistennaurattaja, jonka käsipuolessa saattaa nähdä varattujakin naisia. Myös nuori leskirouva lady Vane viihtyy lordi D:n seurassa sangen paljon, mikä kutkuttaa Josien uteliaisuutta kohtalokkaalla tavalla ja ärsyttää Suttonin herttuaa.
Yksi tapahtuma johtaa toiseen ja pian lordi D on kiristetty heilastelemaan lady Josien kanssa. Ollaan siis valeseurustelu-troopin ytimessä ja vaikka se ei olekaan suosikkitrooppejani, niin kyllähän tämä toimii.
Pidin erityisen paljon kirjan poliittisesta ilmapiiristä ja nousevasta feminismistä. Ei badass-mimmejä, vaan terävän älykkäitä naisia, jotka rohkenevat tehdä omat ratkaisunsa. Lukijallekaan ei väännetty kaikkea rautalangasta.
Lordi D ja muita seurapiirisalaisuuksia etenee varsin kiltisti, mutta hääyön lähestyessä maustetta tupsahtaa chilimyllystä reilusti, mutta ei mitenkään muuhun tekstiin nähden överisti. Josiesta kuoriutuu ehkä turhan nopeasti varsinainen seksin jumalatar, ottaen huomioon, että hän tosiaan on kokematon hääyöhön saakka, mutta toisaalta en myöskään ihan kauheasti jaksa sitä neitsytkainosteluakaan. Tässä mielessä voin kuvainnollisesti yhtyä lordi D:hen; onneksi Josie ei ole mikään nuori debytantti.
Lämpenin lordi D:lle, siis Raymond Northille, hitaasti, vaikka yleensä vaaleat hurmurit ovat minun juttuni. Blondeja miehiä tunnutaan aina sorsivan näissä! Mutta lopulta hän sai pauloihinsa minutkin.
Kirja päättyy lupaukseen jatkosta ja jonossa onkin jo Seikkailijalordin paluu ja muita yllätyksiä. Tartun ehdottomasti myös siihen! Tähtinen kirjoittaa sujuvasti ja konstailemattomasti. Huumori ei ole niin kukkivaa kuin Bridgertonissa, mutta kirja ei silti ota itseään turhan vakavasti. Tähtinen tietää mistä kirjoittaa, mutta ei selvästikään pyri täydellisen autenttisuuden tuntuun. Viihde ensin ja se on ihan jees!
Inhoan, kun käytetään ilmaisua "Suomen XXX", mutta nyt minunkin on langettava tähän. Satu Tähtisen Moraalisten naisten kirjakerho -sarja on meikäläinen vastine Julia Quinnin Bridgertonille. En osaa, enkä haluakaan arvioida kumpi on parempi. Eroja nimittäin on, mutta niin, että se vain on kummallekin edukseen. Ja onko aina pakko vertailla kumpi on parempi/huonompi? Ei ole! Ahmatti, kuten minä, valitsee hyvillä mielin molemmat.
Kommentit
Lähetä kommentti