Sivumäärä: 240
***ESITTELY***
Taidan käydä hiukan hitaalla, sillä vasta nyt tulin ajatelleeksi, että kyllähän minä voisin edelleen esitellä täällä omia tekstejäni (ja ehkä kirjoittamistakin?), kun en kerran saa aikaiseksi ihan uuden blogin perustamista sitä varten. Morren maailma -blogissa kun on historian saatossa nähty muutenkin kaikenlaista muutakin kuin vain kirja-arvioita. Selkeyden vuoksi kuitenkin laitoin tuohon merkinnän erikseen, että tämä on esittely, ei arvio. Luonnollisesti olen jäävi arvioimaan mitään, missä minulla on jollakin tavalla näppini pelissä. Kaikissa Osuuskumman kirjoissa ei ole, vaikka olenkin Osuuskumman jäsen. Siispä ripottelen näitä tänne aika ajoin, koska... noh... koska voin!
Pinnan alla – olentoja syvyyksistä on Osuuskumman julkaisema novelliantologia, joka ilmestyi tänä keväänä huhtikuussa. Olen toimittanut antologian yhdessä Frida Burnsin kanssa ja minulla on siellä omakin novelli. Antologiassa on yhteensä kymmenen novellia.
Nimensä mukaisesti antologian yhtenäinen teema on vesitaruolennot. Osa näistä on ennestään tuttuja, osa taas kirjoittajien itsensä keksimiä. Antologia on pääpiirteissään kauhupainotteinen, mutta lähes koko spekulatiivisen fiktion genrevalikoima käydään läpi, sillä kauhun lisäksi mukana on fantasiaa ja scifiä, satujakin. Löytyy myös romantiikkaa ja erotiikkaakin. Jokaiselle siis jotakin!
Antologian avaa Magdalena Hain satu Neidonkampa, jossa Näkki ja Otso Mesikämmen tekevät sopimuksen, sillä Otso on rakastunut. Hai hallitsee erinomaisesti satutyylin silloinkin, kun satu on aikuisille suunnattu.
Seuraavaksi jatketaan satumaisessa hengessä Maija Nyströmin novellissa Kävin koreasti jaloilla, jossa mennään edellistä novellia vielä synkempiin tunnelmiin. Tyyli ei enää ole satua, vaan aikuisten proosaa, mutta H. C. Andersenin Pieni merenneito saa kovasti uuden tulkinnan.
Synkistely jatkukoon Janos Honkosen mukana novellissa Veen alle on meillä matka. Olen varsin kokenut kauhun lukija, mutta tässä oli yksi aivan erityisen puistattava kohta. Honkonen osoittaa, ettei aina tarvitse liikoja näyttää kutkutellakseen lukijan mielikuvitusta.
Frida Burns ottaa hänkin käsittelyyn tutun, mutta kotimaisessa kirjallisuudessa vähemmän nähdyn kraken-olennon. Novellissa Ja se kasvoi vain biologian opiskelija Verna saa mukaansa söpön lonkero-otuksen, johon kiintyy kovasti. Tunne on mukavasti molemminpuolinen, mutta ongelmallinen.
Vesa Sisätön novelli Häpeän herra tuo kotimaisen spefin kentälle uuden punk-genren, jossa historiasta tuttu henkilö kohtaa oman häpeänsä. Novellin tunnelma on kevyesti kauhuisa, mutta hämmentävällä tavalla myös voimaannuttava (käytän tuota sanaa hyvin hyvin harvoin ja säästellen, tosi tarpeeseen). Tämän luettuaan on ehkä itse oman häpeänsä herra.
Noustaan kevyempiin, mutta kuumottavimpiin tunnelmiin Edith Arkon novellissa Kaksi ratsua. Etenkin hevosten ja ratsastuksen ystäville oiva välipala – ja kyllä, saa tulkita nyt kaksimielisesti. Kuolemansairas Petra kohtaa mystisen hevosen ja hetkeä myöhemmin kiehtovan komean skottimiehen. Ai että!
Mia Myllymäki vie puolestaan dystooppisiin tunnelmiin novellissa Uoman täydeltä kyyneliä, jossa vesi on loppu. Siitä on hauskuus kaukana ja ystävyyskin vähän koetuksella. Kun keinot ovat lopussa, on parempi kääntyä jumalallisten voimien puoleen. Mutta auttaako aikoja sitten hylätty jumala?
Dystopiasta siirrytään jälleen sujuvasti kauhun puolelle Heikki Nevalan novellissa Vihtori Komulaisen sielunmaisema. Aavistuksen hilpeästä nimestään huolimatta tässä on hilpeys kaukana. Edellisen novellin kuuman kuivat tunnelmat vaihtuvat jäätävään kylmyyteen. Nevala on mielestäni yksi parhaimpia pelottelijoita eikä hän anna armoa tässäkään novellissa.
Carita Forsgren kiidättää lukijan usean vuosikymmenen halki historiasta tulevaisuuteen antologian niminovellissa Pinnan alla. Koululaisikäinen Lilli saa erikoisen ystävän kesämökillä ja kasvaa lopulta aikuiseksi ihan huomaamattaan. Aavistuksen kantaaottava novelli saa miettimään maailmanmenoa moneltakin kantilta.
Antologian päättää oma novellini Okeanoksen aarre, joka on antologian ainoa korkeafantasiaa edustava novelli. Merirosvokirjallisuutta edustava romanttinen tarina liittyy ensi keväänä alkavaan Lakerta-romantasiasarjaani, josta kerron myöhemmin lisää. Tämä novelli liittyy Lakerta 2:een, mutta on itsenäinen tarinansa, jossa merirosvokapteeni Thalassa kohtaa mystisen Okeanoksen. Tämä on henkilökohtaisella tasolla sillä tavalla tärkeä novelli, että se oikeastaan sysäsi Lakerta-sarjan alkuun. Novelli uhkasi venyä ja paukkua ihan mahdottomuuksiin, kunnes oli pakko nostaa kädet pystyyn ja todeta, että tämä vaatii oman kirjansa. Myöhemmin tilanne eskaloitui kirjasarjaksi. Voi jumalten puupallit, sanon...
Semmoista täällä on siis puuhattu! Tähän loppuun vielä tietysti asiaankuuluva mainoslinkki Osuuskumman Holvi-kauppaan, josta antologian saa ostettua. Tämä toki löytyy myös kirjastoista ja tietysti osastoiltamme syksyn kirjamessuilla (Turku, Helsinki, Jyväskylä, Tampere).
Kansikuva on Brocin käsialaa ja kuvaa hienosti koko antologian teemoja ja tunnelmaa.
Kommentit
Lähetä kommentti