Kustantamo: Sourcebooks Casablanca
Sivumäärä: 380
Englanniksi lukemisen harjoitukset jatkuvat ja ystävän suosituksesta tartuin tähän. Kuvaus kuulosti oikein kutkuttavalta (Haades on mun lempparijumalia), kirja sopivan kevyeltä viihteeltä ja helpohkolta englannilta.
Neon Gods sijoittuu moderniin Olympukseen, jossa jumaluus ei ole yliluonnollinen juttu, vaan enimmäkseen periytyvä titteli. Olympusta hallitsee yhteisesti kolmentoista jumalan mukaisesti Thirteen, mutta yleisesti uskotaan, ettei Hadesta ole enää olemassakaan. Thirteenin johtaja on tietysti pääjumala Zeus. Varsinaista yliluonnollisuutta tässä ei ole lainkaan.
Demeter on luvannut yhden tyttäristään, Persephonen, Zeukselle puoliksi. Mahdollistaahan se Persephonen nousemisen Heraksi ja siten arvonnousua myös Demeterille itselleen. Mutta Persephone ei innostu. Ensinnäkin siksi, että kolme edellistä Heraa on kuollut epäilyttävissä olosuhteissa, mutta myös koska Zeus on ylimielinen mulkvisti ja Persephone itse asiassa haluaa pois koko Olympukselta täytettyään 25 vuotta.
On jälleen aivan tavanomaiset juhlat Olympuksen seurapiireille ja pahaa-aavistamaton Persephone tietysti osallistuu niihin yhdessä sisarustensa Eurydicen ja Calliston (jonka kanssa koin suurta hengenheimolaisuutta) kanssa. Persephonelle olikin luvassa yllätyskihlat.
Persephone päättää paeta. Hän ryntää talvisen hyytävän Olympuksen kaduilla pakoon eikä muuta vaihtoehtoa ole kuin synkkä ja epäilyttävä alakaupunki. Zeuksen miehet lähtevät perään, mutta Persephone pääsee juuri ja juuri pakoon kielletyn sillan yli ja paiskautuu tuntemattoman miehen syliin – joka on tietysti Hades.
Hades on kuin onkin totta! Hän on alakaupungin hallitsija, jonka vanhemmat Zeus tappoi Hadeksen ollessa lapsi. Kostonhimoa kytevä Hades näkee Persephonessa mahdollisuuden kostoon. Persephone taas näkee Hadeksessa mahdollisuuden pakoon; jos hän voisi olla Hadeksen suojissa piilossa muutaman kuukauden, hän ehtii täyttää 25 ja lähteä haaveilemaansa Kaliforniaan.
Hades ja Persephone solmivat tämän molempia hyödyttävän sopimuksen, johon kuuluu esimerkiksi eräänlaisten kinky-henkisten seksinäytösten pitäminen julkisesti – sekös nimittäin Zeusta nöyryyttäisi! Mutta kun mukaan astuu muitakin tunteita puolin ja toisin, alkaa sopimus tuntua sittenkin virheeltä...
Neon Godsin ensimmäinen alkupuolisko oli hyvinkin vetävä. Näytökset – ja seksi ylipäätään – olivat ihan hyvin kirjoitettuja ja sopivan mittaisia. Kinkyjutuissa pidin siitä, että suostumuksellisuus, turvasanat ym. olivat vahvasti läsnä. Hadeksen ja Persephonen välillä oli mukavaa kipinointiä.
Persephone oli tietysti jumalaisen vaalea kaunotar hunajaisine hiuksineen. Hades kutsui häntä mm. auringonsäteeksi (sunbeam) ja pikkuseireeniksi (little siren). Täytyy myöntää, että little siren oli mukavan kutkuttava, mutta noin muuten sen puoliskon jälkeen siirappia hölvähti aivan liikaa minun makuuni.
Hades, tuo synkkä ja komea yrmy, pehmenee ihan täysin. Hän vie Persephonen salaiseen paikkaansa, joka ei suinkaan ole mikään kinkyluola, vaan kukkapuutarha. Hän ei osta Persephonelle vain yhtä koiranpentua, eikä kahta, vaan peräti kolme! Hän palkkaa Persephonelle stylistin, joka pukee hänen ihanan little sireninsa mitä upeimpiin luomuksiin jne. Yäähhh... Voi miksi, voi miksi tässä piti ampua näin pahasti yli?! Koko homma väljähti kipinöineen täysin ja muuttui puuduttaviksi seksikuvauksiksi ja palvomiseksi. Loppu kirjasta oli melkoista siirapissa tarpomista.
En tiedä jaksanko jatkaa sarjan parissa, jos nämä kaikki ovat tällaisia. Luultavasti en. Amerikkalaisilla viihdekirjoilla tuppaa olemaan minun makuuni turhan yliampuvia ratkaisuja.
Suosittelen imelien tarinoiden ystäville. Jos ei tunne Kreikan mytologiaa edes auttavasti, voi olla hiukan haasteellista pysyä kärryillä ja saada irti viittauksia yleisiin myytteihin, joita Neon Gods noudattaa jossakin määrin.
Kommentit
Lähetä kommentti