Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 300
Hyvää uutta vuotta 2026! Tästä tämä taas lähtee. Mitään lukutavoitteita minulla ei ole – paitsi etenkin kotimaisen romantasian lukeminen. Ja tässä niistä yksi!
Konkarikirjailija Siri Kolun Varjoliitto aloittaa Varjopäivä-trilogian. Tervakorttelissa elävä Selja kokee varsinaisen mullistuksen, kun hän erehtyy menemään ulos Varjopäivänä. Sille tavallaan oli syynsä, mutta seuraukset olivat aivan muuta kuin Selja oli ajatellut. Hänen varjonsa osui yhteen Senaattori Atticuksen ja hänen poikansa Laurionin kanssa. Se tarkoitti sitä, että koko kolmikon oli mentävä naimisiin.
Köyhistä oloista Selja päätyy Aureukseen, maan pääkaupunkiin, jossa jumalat hallitsevat. Seljan nimi muutetaan Seleneksi, hän nousee ryysyistä rikkauksiin. Mutta menneisyyttään Selja ei aio unohtaa – eikä menneisyys häntä. Mitä kaikkea varjoliitto häneltä viekään? Mitä kaikkea se voi antaa?
Varjoliitto on hyvin napakan mittainen korkeafantasiasarjan aloitusosaksi. Siinä on lisäksi hyvin ilmava taitto, mikä tekee lukemisesta miellyttävää ja nopeaa. Juoni vetää todella hyvin, suvantokohtia ei juuri ole.
Mutta napakkuuden hintana on se, että maailmanrakennus jää huteraksi. En ole varma, selitinkö yllä edes oikein tuosta jumalien hallitsemisesta. Ilmeisesti Laurion on ainakin jumala, mutta onko hänen isänsä Atticus? Jumalilla on selvästi maagisia voimia, mutta Atticus ei toistaiseksi osoita mitään viitteitä siihen suuntaan.
Koko käsite 'varjoliitto' ja 'varjopäivä' jäivät epäselviksi. Miksi? Mitä se tarkoittaa? Liittoa, josta ei voi erota, mutta muistako voi? Mitä seurauksia tällä on? Miksi tällainen päivä on olemassa? Kaikkeen ei tietenkään voi vastata heti ensimmäisessä osassa, mutta nyt tuntui siltä ettei kantavaa maaperää ole.
Selja, Laurion, Atticus ja monet muut vaikuttivat todella kiinnostavilta, omanlaisiltaan hahmoilta. Lopusta jäi erityisen hienona ja puistattavana Seljan ja Laurionin kohtaus, jota en avaa enempää juonipaljastuksia välttääkseni. Mutta silti olisin kaivannut lisää syventämistä, etenkin Seljan kohdalla, jolla onkin kaikenlaisia huipputaitoja vaatimattomasta taustastaan huolimatta.
Varjoliitto on aikuisille suunnattu teos ja pääasiassa siltä se tuntuukin. Olisin kuitenkin halunnut, että nuoren, 17-vuotiaan Seljan, avioliittoa isän ja pojan kanssa olisi edes vähän pohdittu. Laurion on muutaman vuoden Seljaa vanhempi. Niinpä Seljalla ja Atticuksella täytyy olla yli 20 vuoden ikäero. Kukaan ei tarinassa ihmetellyt tätä. Ei edes Selja itse. Täytyy myöntää, että kolmiliitto isän ja pojan kanssa ei oikein aiheuttanut romanttisia viboja, vaan enemmän kiusallisuutta.
Ilmava taitto teki tosiaan kirjasta helppolukuisen, mutta toisaalta välilä tuntui, että lukijaa aliarvioidaankin. Virkkeet olivat lyhyitä ja selkeitä. Kappaleiden viimeiset virkkeet tuntuivat aina ikään kuin tiivistävän sen, mitä oli juuri sanottu. Ajoittain tuli mieleen, että teksti on ikään kuin laaja synopsis, mutta ei vielä valmis käsikirjoitus.
Kirjan vahvuus oli juonittelu. Aivan ylivoimaisesti! Mä kerrassaan rakastan tuollaista kieroilua, jossa kehenkään ei voi luottaa ja kukaan ei ole sitä miltä näyttää. Varjoliitto oli kuin shakkilauta, johon Kolu hiljalleen tiputtelee nappuloita valmiiksi, mutta kukaan ei aio noudattaa sääntöjä. Kaikilla on jo nyt hyviä motiiveja, lisää on varmasti luvassa. Kipeitä ratkaisuja, joissa kukaan ei ehkä lopulta voi voittaa.
Varjoliiton vastaanotto on ollut vähän ristiriitainen, eikä tämä bloggaus ole poikkeus. Kaikesta nillityksestäni huolimatta luen ilman muuta seuraavankin osan.
Kommentit
Lähetä kommentti