Sivumäärä: 142
Paikallisessa lukupiirissämme arpoutui kirjailijaksi Petri Tamminen. Nimi oli minulle toki tuttu, mutta en ollut aiemmin lukenut mitään häneltä. Jonkinlainen ennakkokäsitys oli kuitenkin olemassa: jotain tiivistä, jopa filosofista ja hyvin arkista tarinaa.
Kirjaksi valitsin Meriromaanin, sillä olen viihtynyt merellisissä tunnelmissa muutenkin viime aikoina. Kirjan koko nimi on Meriromaani: eräitä valoisia hetkiä merikapteeni Vilhem Huurnan elämässä.
Tarina tosiaan kertoo Vilhem Huurnasta ja hänen elämästään noin suunnilleen 1800-1900-lukujen vaihteessa. 16-vuotias Vilhem ajautuu kuin huomaamattaan merille ja merikapteeniksi. Laivojakin kertyy useita peräperää – sitä mukaa kuin ne uppoavat.
Meriromaani on pienoisromaani, joten sen ei ole tarkoituskaan taustoitella laajasti. Sellaisena kirja siis toimi hyvin. Mutta jo näin lyhyessä mitassaan koin tämän hyvin miehisen romaanin varsin puuduttavaksi. Vilhem Huurna oli kuin perässä vedettävä kivireki. Hänestä tuli vahvasti mieleen Nalle Puh -tarinoiden Ihaa, mutta siinä missä Ihaa on sympaattinen, on Huurna lähinnä vain raskas kaikessa avuttomuudessaan.
Itse merta ja merenkulkua kuvataan aika vähän. Fokus on täysin Huurnan sisäisessä maailmassa ja ajatuksissa.
Taitavasti Tamminen kyllä kirjoittaa, siitä ei pääse mihinkään. Hän kiteyttää aika ajoin varsin hyvin miehisiä tuntoja, mutta ei sorru liikanokkeluuteen. Tyylistä tulee mieleen Kari Hotakainen, mutta vähän lempeämmin.
Satamakonttorissa tungeksi väkeä. Hänen teki mieli kertoa kaikille, mistä he olivat selvinneet, mutta kun päälliköt olivat täällä näköjään lastanneet ja purkaneet kaikessa rauhassa laivojaan, hän ei puhunut myrskystä mitään vaan hoiti tavalliset asiat. Vaikeneminen sai hänet tuntemaan itsensä yksinäiseksi ja miehekkääksi.
Kirja on varsin nopeaan luettu, mutta ei minusta nyt tainnut mitään fania tulla. Lukupiirissämme todettiinkin, että vaikka kaikki Tammisen romaanit ovat lyhyitä, ei niitä kannata peräkkäin lukea montaa tai edes sitä yhtä kovin nopeasti. Toiminee parhaiten pieninä makupaloina, ja mieluummin painettuna tai e-kirjana, kuin äänikirjana.
Kommentit
Lähetä kommentti