Suomennos: Antero Tiittula
Kustantamo: Gummerus
Äänikirjan kesto: 16 h 11 min
Lukija: Jukka Pitkänen
Pari vuotta sitten kuuntelin Richard Powersin Ikipuut. Harmittaa suunnattomasti, että blogini oli silloin tauolla ja näin ollen siitä ei ole bloggausta. Argh! Joka tapauksessa ihastuin siihen valtavasti. Kuuntelin sen äänikirjana, kuten tämänkin, ja lukijana oli mahtava Jukka Pitkänen. Niinpä tartuin isoin odotuksin Alkumereen.
Alkumeri kertoo neljästä henkilöstä. Yksi heistä, Todd Keane, on minä-kertoja ja päähenkilöistä keskeisin. Muut henkilöt; Rafi Young, Ina Aroita ja Evie Beaulieu, kiertyvät Toddin ympärille. Tapahtumapaikkoina ovat valtamerien lisäksi Yhdysvaltojen Illinois ja Ranskan Polynesian saari Makatea.
Powersin tapaan hän aloittaa kaukaa, tällä kertaa ensin ihan aikojen alusta asti polynesialaisen taruston mukaan. Pian kuiten Powers siirtyy päähenkilöiden lapsuuteen ja kuljettaa heidän elämiään kohti yhteistä pistettä 1930-luvulta kohti nykyhetkeä 2020-luvulla ja hiukan sen ylikin. Heitä kaikkia yhdistää meri.
Evie on yksi maailman ensimmäisiä naissukeltajia ja hänen hahmonsa on saanut vahvasti inspiraatiota oikeasta henkilöstä, Sylvia Earlesta. Evie kirjoittaa kirjan, jolla on Toddille iso merkitys.
Rafi Young on hyvin älykäs ja ahkera – ja musta. Hän luovii tiensä valkoisten maailmaan ja kantaa niskassaan isänsä vaatimusta tulla maailman fiksuimmaksi mustaksi ja näyttää valkoisille.
Todd Keane on rikkaasta perheestä oleva valkoinen poika ja niin ikään hyvin älykäs. Hän ystävystyy Rafin kanssa koulussa ja luja ystävyys jatkuu pitkälle aikuisikään asti.
Ina Aroita on Tyynenmeren saarten kasvatti ja taiteilija. Hän pääsee mantereelle ensimmäistä kertaa astuessaan yliopisto-opintoihin ja ystävystyy Rafin ja Toddin kanssa.
Tarina kiertyy ennen kaikkea Toddin ja Rafin ystävyyteen. Huippuälykäs kaksikko pelaa paljon; ensin shakkia, sitten go:ta. Myöhemmin he ohjelmoivat ja kehittävät tietokoneohjelmia, jotka pelaavat näitä pelejä. Aikojen saatossa Todd perustaa Playground-nimisen virtuaalisen maailman ja lopulta Profunda-tekoälyn.
Sen enempää juonipaljastuksia tekemättä totean vain, että Alkumeri on hengästyttävä teos ja omanlaisensa pamfletti – ihan kuten Ikipuutkin. Molemmissa keskeisinä teemoina on ihmisen ja luonnon välinen suhde, joka vääristyy vääristymään. Alkumeri on jopa vimmaisempi ja osoittelevampi kuin Ikipuut. Tästä syystä pidin Ikipuista enemmän.
Muina teemoina Alkumeressä nousevat esiin rasismi ja feminismi. Evien matka sukeltajana ei ole helppo, ei Rafin elämä valkoisten keskuudessa ole niin ikään helppoa. Powers kuljettaa lukijan hienosti läpi myös tietoteknisen kehityksen aina alkeellisista tietokoneohjelmista generatiivisen tekoälyn syntyyn.
Alkumeri on hieno ja vaativa teos. Siitä ei pääse mihinkään. Äänikirjana Alkumeri (eikä Ikipuutkaan) ole parhaimmillaan. Eri näkökulmat ja eri ajoissa liikkumiset voivat olla vaikeita hahmottaa pelkän äänen avulla, koska selkeitä lukuja ei ole. Jukka Pitkänen on aivan huippulukija, mutta hänkään ei tietenkään mahda tälle mitään.
Alkumeren loppu oli myös vähän vaikea tulkita (ainakin näin äänikirjana) ja minun piti myöhemmin googlata, että mitä hittoa siinä oikein tapahtui.
Kommentit
Lähetä kommentti