Sivumäärä: 329
Äänikirjan kesto: 8 tuntia 18 minuuttia
Lukija: Eija Ahvo
Lars Levi Laestadius on henkilö, joka minua ei oikein kiinnosta, eikä sen paremmin hänen vaimonsakaan. Mutta kun kirjailijana on Katja Kettu, niin voi jo arvata, että teos on sekä erittäin mielenkiintoinen että verevä – ja takuulla mielipiteitä jakava. Enkä erehtynyt.
Brita-Kajsa, "Riitu", makaa kuolemaa tekevän miehensä vieressä ja kertaa hänelle heidän yhteisiä elämänvaiheitaan vuonna 1862. Nuori Riitu jäi ensin odottelemaan tyhjien lupausten täyttymistä, mutta kun vatsa alkoikin kasvaa, oli Riitun otettava ohjat omiin käsiinsä ja vaadittava Laestadius vihille kanssaan.
Jos minulla joku muisto siitä ajasta on, niin mie olin nuori, vastanainu, terve tyär lanteilla tai komsiosa kiikumassa. Minulla oli kerkiät käet, taipuisa ranka, vahavat jalat ja ilonen vittu.
Elämä kiivaan miehen kanssa ei ole helppoa, mutta ei pelkkää mustuuttakaan. Riitu kokee, että Leevi pitää häntä vertaisenaan, puhuu kuin ihminen toiselle. He pähkäilevät niin tieteen kuin uskonkysymyksiäkin yhdessä. Alkupuolen Leevi onkin ennen kaikkea tiedemies kasvikirjoineen, joita "frantsut" käyvät ihmettelemässä Ranskasta asti.
Ura ei tunnu kuitenkaan urkenevan tiedemiehenä ja papinvirassakin pysytään pitkään Pohjois-Ruotsin Karesuandossa perukoilla saamelaisten mailla. Lapsia syntyy – ja kuolee. Mikäli oikein laskin, Brita-Kajsalla oli 15 raskautta ja 12 elävänä syntynyttä lasta.
Vakavan sairastumisen jälkeen Leevi kokee uskonnollisen herätyksen ja loppu onkin historiaa. Riitu seisoo miehensä rinnalla, mutta ei oikein pääse hurmokseen mukaan.
Avioliiton kuvaus on hieno. Välillä ollaan kiivaasti ja tiukasti yhdessä, toisinaan on etääntymisen jaksoja. Hyviksiä ja pahiksia tarinassa ei ole. Oli ihana seurata Riitun ystävyyssuhteita ja niiden kipuilua. Etenkin ystävyys Ellenin kanssa kävi ihan sydämeen asti.
Brita-Kajsassa kulkevat mukana myös kansanusko ja luonto hyvin vahvana. Ne tuovat kirjaan kauneutta ja lempeyttä muuten roisin kielen rinnalle.
Katja Ketun loihtima kielellinen rikkaus on tässä aivan mieletöntä! Koko kirja on Riitun kerrontaa Leeville ja lapin murre on hyvin voimakas. Silti siinä oli helppo pysyä mukana, vaikka lapin murre ei ole itselle tuttu. Kieli tekee teoksesta hyvin elävän ja värikkään. Äänikirjan lukee Eija Ahvo rautaisella ammattitaidolla. Tätä oli siis ilo sekä kuunnella että lukea!
Entä se mielipiteiden jakavuus? Ketulta on totuttu jo lukemaan jossakin määrin roisia tekstiä, mutta nyt mennään tosiaan melkoiseen syvään päätyyn. Tässä kirjassa naidaan ja paljon! Eikä Riitu ilmaise asioita mitenkään kauniin sulokielisesti. Hän puhuu myös suoraan siitä, miltä seksi tuntuu synnytysten jälkeen, kun toinen vain tulee päälle ja jatkuvasti pitäisi olla valmis. Muidenkin hekumallisia hetkiä, etenkin herätysaallon mukana, Riitu onnistuu näkemään, sillä meno kokouksissa on melkoista.
Minusta kuitenkin jokainen kohtaus oli perusteltu eikä niitä ollut siellä vain shokkiarvon vuoksi. Ne kertoivat avioliiton tilasta, miten siihen päädyttiin, miltä se tuntuu tai ei tunnu. Kettu tosiaan näyttää eikä selitä, juuri kuten kirjoittajille usein sanotaan.
Lämmin, mutta aavistuksen varauksellinen suositus. Minulle tämä oli ehkäpä Ketun parhaita teoksia!
Kommentit
Lähetä kommentti