André Heikius: Painotohtori – pudota painoa pysyvästi (2019)

Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 203 (e-kirja)

Täytyy myöntää, että hetken mietin rohkenenko tehdä tästä blogiarvion siinä missä muistakin tietokirjoista. Aihe on kuitenkin aika henkilökohtainen; harva lukee näitä ilman, että asia koskettaa jollakin tavalla itseä.

André Heikius on Suomen johtavia lihavuustutkijoita, joten melkoisen vankalta pohjalta kirja ponnistaa. Näkökulma on tieteellisyydestään huolimatta hyvin käytännönläheinen ja helposti ymmärrettävä. Painotohtori on tietokirjan lisäksi myös selkeä opas käytännön neuvoineen.

Kirja on myös armollinen. Yllättävän armollinen. Vaikka tiesin, että terveysalan ammattilaiset (pitkäaikaisesta lihavuustutkijasta puhumattakaan) alkavat heräillä hiljalleen siihen, että laihduttaminen ei tapahdu vain lautasmallilla ruoskimalla, yllätti silti se, kuinka paljon Heikius antoi tilaa sille kuinka monimutkainen ylipaino-ongelma taustoineen on eikä sen selättäminen saisi olla yksin yksilön harteilla. Jo kirjan alussa tulee selväksi, kuinka vääriä ja suorastaan haitallisia neuvoja "ota niskasta itseäsi kiinni" ja "se nyt vaan on niin, että syö vähemmän kuin kuluttaa" -tyyliset yksinkertaistavat neuvot ovatkaan.

Heikius ei kuitenkaan pääsääntöisesti moiti, vaan toivoo yhteistyötä enemmän sekä yksilön osalta (moniammatillinen apu) että laajemmin (elintarviketeollisuus, terveysala jne.). Pyyhkeitä oikeastaan saa vain se seikka, kuinka vähän ja myöhään Suomessa lihavuutta hoidetaan, vaikka käsissä on yhä mittavampi ja kalliiksi tulevampi ongelma. Kuten monessa muussakin asiassa, aiempi puuttuminen ja ennaltaehkäiseminen säästäisivät paljon aikaa ja rahaa niin yhteiskunnallisesti kuin yksilötasolla.

Edellämainitusta huolimatta Painotohtorin idea ei ole sanoa, että "voivoi, yhteiskunnan vika, anna olla". Ihminen voi yksilönä vaikuttaa omaan lihavuuteensa. Kärkenä Heikiuksella on luonnollisesti terveysnäkökulma, josta eniten huomiota saa 2. tyypin diabetes, mutta muutkin toki huomioidaan. Ulkonäöstä kirjassa ei käytännössä puhuta lainkaan. Ehkä olisi vähän voinut puhuakin. Lähinnä ulkonäköpaineiden tuomista ongelmista ja häpeästä.

Käytännöntoimista en saanut itse oikein mitään uutta; lautasmalli ja kasvisten lisääminen. Vegaaninen ruokavalio oli kivasti huomioitu ateriaideoissa. Liikunta ja uni saivat myös ison huomion, jossa ei minulle ollut mitään uutta sinänsä, vaan oikeastaan lähinnä aiemmin luetun vahvistamista. Ainoastaan lääkehoitoon liittyvät asiat tulivat minulle uusina. Heikius esittelee lyhyesti lääkkeet, niiden vaikutusmekanismit ja oheishoitoon liittyvät asiat.

Kokonaisuudessaan Painotohtorissa ei paljoakaan ollut uutta asiaa, jos on yhtään perehtynyt aiheeseen. Moni lihava on ja sen huomioidaan myös kirjassa. Vastoin monia keskustelupalstojen väittämiä ja luuloja lihava tietää olevansa lihava, hän tietää mitä pitäisi tehdä ja häneltä EI puutu itsekuria. Se, mikä yleensä puuttuu, on apu ja tuki. Tämän kaiken Heikius vahvistaa omaankin kokemukseensa lääkärinä nojaten.

Jos mitään uutta ei kerran ollut tarjolla, niin menikö lukeminen ihan hukkaan? Ei toki. Armollisuus on tässä asiassa aina tervetullutta nykyisen keskusteluilmapiirin myötä. Lukukokemus oli enemmän puhdistava kuin voimauttava kuten Raisa Omaheimon Ratkaisuja läskeille. Painotohtori onkin erinomainen kirja lukea rinnakkain Omaheimon kirjan kanssa.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Painotohtorin kohtaan 42. Kirjan nimessä on alaotsikko.