Sarja: Torstain murhakerho #3
Suomennos: Antti Saarilahti
Kustantamo: Otava
Äänikirjan kesto: 11 tuntia 24 minuuttia
Lukija: Jukka Pitkänen
Harvinainen dekkarisarjan luentani jatkuu, sillä Torstain murhakerhon porukka on kerta kaikkiaan onnistunut kietomaan minut pikkusormensa ympärille. Tällä kertaa he ratkovat toimittajan murhaa ja oheisriesana Elizabethin uusi vihulainen kiristää häntä törkeästi – tapa tai tule tapetuksi. Siinä sivussa seurataan myös Bogdanin älyttömän suloisesti kehittyvää rakkauselämää.
Hutiluoti oli varsin viihdyttävä osa siitäkin huolimatta, että toimittajan murhan taakse kätkeytyvä juoni oli minusta turhan monimutkainen ja sotkeutui vähän omaan näppäryyteensäkin. Olihan se ainakin ennalta-arvaamaton, ei sillä. Mukana menossa oli myös edellisestä osasta tuttu huumekuningatar Connie ja tarinan lopetus antoi ymmärtää, että häneen palataan vielä. Connien osuus tuntui Hutiluodissa vähän päälleliimatulta. Sen tarkoitus olikin varmaan lähinnä pohjustaa jatkoa.
Isoin häiritsevä pointti oli Elizabethin moka tappamiseen liittyvässä tehtävässä. Moka on niin alkeellinen, että en oikein niellyt kokeneen MI5-agentin tekevän sellaista edes vanhuudenpäivillään, semminkin kun Elizabeth on muuten niin nokkela.
Nillityksestäni huolimatta pidän Hutiluotia varsin onnistuneena osana eikä siinä ollut samanlaista tyhjäkäyntiä kuin edellisessä Mies joka kuoli kahdesti -osassa.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Hutiluodin kohtaan 10. Kymmenes kirja jonka luet tänä vuonna.
Kommentit
Lähetä kommentti