Kustantamo: Red Wombat Studio
Sivumäärä: 426
T. Kingfisherin (Ursula Vernon) aikuisille suunnattu romantasiasarja The Saint of Steelin toinen osa Paladin's Strenght on vähintään yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa, Paladin's Grace. Seuraa siis jälleen hehkutusta.
Sarjan jokaisessa osassa keskitytään yhteen paladiiniin ja hänen romanssiinsa. Tällä kertaa vuorossa on Istvhan, johon tutustuttiin hiukan jo ensimmäisessä osassa. Istvhan ja joukko muita paladiineja ovat naamioituneet tavallisiksi palkkasotilaiksi ja etsivät mystistä sarjamurhaajaa, johon viitattiin jo aiemmin.
Heti kirjan alussa Istvhan joukkoineen törmää Claraan, jonka on erinnäisten syiden takia parempi esittää palkkasoturijoukon orjaa. Paladiineista ajatus on kerta kaikkiaan kamala – etenkin kun paljastuu, että Clara on nunna St. Ursan luostarista. Clara ei kuitenkaan ole ihan sellainen nunna kuin meidän maailmamme katsantokannasta voisi olettaa. Hän on varsin pätevä taistelija eikä myöskään tehnyt selibaattilupausta, minkä Istvhanin paladiinitoveri Galen selvittää ikään kuin sivumennen kysymällä.
Claralla on myös omat salaisuutensa. Hän on etsimässä luostarisisariaan, sillä heidät on siepattu. Lisäksi Clara on muodonmuuttaja (kuten itse asiassa koko St. Ursan nunnat ovat) ja muuttuu karhuksi.
Istvhanilla ja Claralla on siis yhteisiä intressejä matkata jälkiä etsimässä, kummat nyt sattuisivat ensin löytymään. Mutta heidän välilleen kehkeytyy pian muitakin tunteita. Kummallakin on epävarmuutensa: Istvhan on varma siitä, ettei voisi heilastella nunnan kanssa. Piispat ja papit ovat vielä ihan ok, mutta nunnissa kulkee raja. Clara taas tietää kokemuksesta, että miehet kyllä vannovat haluavansa vällyjensä väliin varsinaisen pedon, mutta sitten kun sellainen todella osuu kohdalle, ei lopputuloksena ole kuin särkyneitä sydämiä.
Näissä merkeissä kaksikko päätyy lopulta Morstonen rähjäiseen ja kaoottiseen kaupunkiin. Siellä he saavat vastauksia monenlaisiin kysymyksiinsä eikä vaaroiltakaan vältytä.
Rakastin Paladin's Strengthiä alusta asti. Tässäkin todella on aikuiset, noin nelikymppiset päähenkilöt. Istvhan on aika perinteinen paladiini noin ulkonäöllisesti; isokokoinen, hyvin jykevä tumma mies. Mutta hän ihastuu Claraan osin siksi, että Clara on lähes hänen kokoisensa, hyvin jykevä nainen – karhumainen, muttei mikään nainen. Kerrankin Isthvanin ei tarvitse pelätä, että kiihkeämmässä menossa vahingoittaisi toista!
Lisäksi en tiedä kovinkaan montaa fantasiaromaania, jossa mies suhtautuu kuukautisiin niin mutkattomasti. Pieni yksityiskohta tarinassa, jossa kuukautisilla ei ole sen ihmeempää merkitystä, mutta joka minulle oli jotenkin arkisuudessaan sellainen, että se vain syvensi immersiota. Clara kysyy siis "isännältään" kuukautissuojia ja Isthvan niitä myös hankkii. Tämä ilman minkäänlaista nolostelua.
Istvhanin ja Claran keskinäinen sanailu on leppoisan humoristista, mutta ei varsinaisesti piikittelevää, mikä on ihan mukavaa vaihtelua genren parissa. Koko The Saint of Steel -sarjaa leimaa ylipäätään enemmän lämmin huumori ja lempeä rakkaus kuin niinkään trooppikimarainen chilitulistelu. Teoksen takakannessa tätä luonnehditaankin cosy fantasy romanceksi.
Sarjamurhaajajuttu on The Saint of Steel -sarjan läpi jatkuva juoni, jonka vuoksi sarja kannattaa lukea järjestyksessä, vaikka romanssijutut ovatkin itsenäisiä. Seuraavassa osassa, Paladin's Hopessa, päästäänkin tässäkin mukana kulkevaan Galenin romanssiin.
Olen nihkeä antamaan täysiä tähtiä, mutta Paladin's Strength on ehdottomasti viiden tähden fantasiaromaani.
Kommentit
Lähetä kommentti