Sarja: Torstain murhakerho #5
Suomennos: Antti Saarilahti
Kustantamo: Otava
Äänikirjan kesto: 12 tuntia 14 minuuttia
Lukija: Jukka Pitkänen
Tosiaan luulin, että sarjan neljäs osa, Viimeinen pirulainen, olisi ollut sarjan viimeinen. Nimikin olisi heijastellut sitä sopivasti. Näin ei kuitenkaan ollut. Olisi kyllä pitänyt.
Mahdoton mammona alkaa hiukan laahaavasti, sillä Elizabeth ei ole ihan kunnossa. Ymmärrettävästä syystä toki. Ja tietysti koko porukka on enemmän ja vähemmän vanhentunutta. Murhat eivät kuitenkaan jää vanhuksia odottelemaan. Joycen tytär, Joanna, menee naimisiin. Häiden jälkeen bestman katoaa äkisti ja hänen liikekumppaninsa Hollyn autoon on asennettu pommi tuloksekkain seurauksin. Jossakin on nyt sitten salaperäisen koodin takana bitcoineja 350 miljoonan punnan arvosta. Tottahan toki sellainen määrä mammonaa kelpaisi yhdelle jos toisellekin. Sivujuonena kulkevat Ronin tyttären kohtalo, sekä aiemmista osista tutun heroiinikauppias Connien uuden suojatin seikkailut, jonka osalta pidin kovasti loppuratkaisusta.
Periaatteessa Mahdoton mammona on yhä sitä tasaisen varmaa Torstain murhakerhoa, mutta huomasin vähän väsyneeni siihen jaaritteluun ja muisteloihin, joilla Osman venyttää jännittäviä kohtia. Rakenteellisena ratkaisuna se on säästellen käytettynä oikein oiva jännitteen venyttäjä, mutta liika on liikaa. Kun Ron tuijottaa aseen piippua, niin ei siinä oikein joutaisi muisteloihin.
Kenestäkään päähahmosta ei oikein enää paljastu mitään uutta tai toisenlaista näkökulmaa. Painopiste siirtyy jälkipolviin, jotka taas eivät sitten enää oikein kiinnosta.
Yleisesti ottaen jatkuvajuonisten sarjojen vaarat piilevät juuri tässä. En tiedä oliko Torstain murhakerho suunniteltu neliosaiseksi. Siltä se vaikutti ja siinä mitassaan se olisi ollut kaarensa kantava. Mutta jos sarjan lopetusta ei suunnitella (tai jos siinä ei pysytä), niin lopputulos haalenee loppua kohden ja sarja päättyy, kun lukijat menettävät kiinnostuksensa. Minulle uhkaa käydä nyt Torstain murhakerhon kanssa niin. En tiedä millainen seuraavan osan tulisi olla, jotta siihen enää viitsisin tarttua. Ilman Jukka Pitkäsen loistavaa luentaa en olisi ehkä tätäkään jaksanut loppuun asti.
Telkkarissakin sama tunne. Löydetään ruumis, ja kaikki loppuosat tapahtuvat poliisin laboratoriossa jossa pomo on nainen (mieluiten tummaihoinen) ja alamaiset kokemattomia nuorukaisia. Yäk.
VastaaPoista