Äänikirjan kesto: 7 tuntia 23 minuuttia
Lukija: Erja Manto
Kari Hotakaisen viimeisin romaani, Helmi, oli vähän kummallinen tapaus ilmestyessään yksinoikeudella Pirkka-tuotemerkin alla. Näinpä se päätyi omalle kirjalistalleni vasta nyt, ja kuuntelin tämän äänikirjalla automatkalla.
Helmi kertoo vanhasta naisesta, jonka Toni ja Mira löytävät sienimetsästä. Muistinsa menettänyt sekava vanhus päätyy Tonin ja Miran kotiin, ja sieltä piakkoin sitten omaansa muutaman kommelluksen jälkeen. Helmin asuminen yksin on kuitenkin monella tapaa hankalaa, eikä siihen auta yhteiset uimahalliretketkään naapurin Ailin kanssa, joka puolestaan on miehensä Oskarin omaishoitaja. Täytyy siis keksiä muita ratkaisuja...
Lähdin Helmin matkaan jotenkin tosi väärin odotuksin, mikä varmasti vaikutti lukukokemukseeni. Kuvaustekstin perusteella odotin lähinnä Helmin elämäntarinaa niin upean Ihmisen osa -romaanin Salmen tapaan, mutta ei. Helmi kertoo enemmän Helmin nykyarjesta, vaikka olisin todella halunnut kuulla, mitä kaikkea Hanoi Rocksin managerina olleen Helmin elämään mahtoi kuulua!
Helmin kautta Hotakainen näyttää, ettei yksinasuvan vanhuksen elo ole kovin helppoa, mikä nyt ei sinänsä ole varmasti kenellekään yllätys. Hotakaisen tapaan jutut ovat paikoin suorastaan absurdeja, kuten Helmin huumeiden piilottelu pitkin Tonin ja Miran asuntoa. Siitä huolimatta Helmiä vaivasi ennen kaikkea tylsyys. Tarinassa ei ollut mitään jännitettä enkä oikein jaksanut kiinnostua miten Helmille, Ailille, Oskarille ja lapsettomuudesta kärsiville Tonille ja Miralle käy. Helmi sekoilee menemään omiaan, arpoo oliko tänään tiistai vai torstai ja miten hotelli Suomaa voikin toimia niin huonosti hoidettuna.
Hotakaiselle tyypillinen lauseiden terävyys oli pääsääntöisesti toimivaa ja tutulla tapaa varmaa, mutta kokonaisuus ei tällä kertaa pysynyt kasassa. Tämä tosiaan tuntui Pirkka-tuotteelta: tutusta tuotteesta vähän väljähtänyt halpaversio. Ei nyt huono, mutta ei kyllä hyväkään.
Kommentit
Lähetä kommentti