Kustantamo: Otava
Äänikirjan kesto: 9 tuntia 48 minuuttia
Lukija: Anna-Riikka Rajanen
E-kirjan pituus: 193 sivua
No nyt! Tämä oli melkeinpä korjaava kokemus Elsie Silverin Täydellisen jälkeen. Luin näitä kuitenkin osin limittäin ja pidin tästä aivan alusta saakka valtavasti.
Jaarli vailla värejä ja muita arvoituksia on Satu Tähtisen Moraalisten naisten kirjakerhon kolmas ja samalla toiseksi viimeinen osa. Tässä päähenkilöinä ovat edellisestä osasta (Seikkailijalordin paluu ja muita yllätyksiä) tutummiksi käyneet lady Elinor ja lordi Vaughton. Heidän välillään oli kipinöinyt jo pikkuisen aiemmin, joten tässä osassa mennään tuumasta toimeen.
Lady Elinor saa isältään uhkavaatimuksen, että naimisiin olisi mentävä. Tieteelle omistautuneelle Elinorille avioliitto on pelottava ajatus, mutta tokihan hän on tiennyt sen välttämättömyyden. Lordi Vaughton, Maxwell Osborne, taas on suorastaan tunnettu avioliiton vastustaja ja siihen kyynisesti suhtautuva, mutta kyllä hänkin ymmärtää, että jos ei muuten, niin jälkeläisiä saadakseen avioliitto on välttämättömyys.
Niinpä Elinorin ja Maxwellin intressit käyvät mukavasti yhteen. He sopivat avioliitosta tietyin ehdoin: Elinor saa pitää tieteensä ja Maxwell työelämänsä. Muodollisuudet, kuten jälkeläisasia, hoidettaisiin ja se siitä. Kosiskelu tietysti hoidettaisiin seurapiirisääntöjen mukaisesti. No senhän tietää, ettei avioliitto nyt ihan niin suju...
Yllätys oli suuri ja erittäin miellyttävä, kun avioliitto solmittiinkin jo vähän ennen puoltaväliä kirjaa. Jopas nyt! Mitä sitten tapahtuu? Olin aivan pähkinöinä.
Tähtinen vei lukijan Maxwellin ja Elianorin avioliiton saloihin. Ihan aluksi, jo kosiskelun loppupuolella, kävi ilmi, että tulevalla parilla on vetoa toisiinsa (lukijalle se oli toki selvää jo edellisessä osassa). Avioliiton täytäntöönpano ja alku on hekumaa täynnä. Elinor on Fanny Hillinsä (prostituoidun muistelmat, aito historiallinen teos) lukenut, joten teoriassa hän tiesi mitä aviovuoteessa tapahtuu, mutta käytäntö pääsee yllättämään hyvin, hyvin miellyttävästi.
Mutta pian on edessä karikkoja. Maxwell huomaa itsessään ikävän piirteen: mustasukkaisuuden. Elinor taas ei ole ollenkaan varma siitä, pitääkö Maxwell hänestä muutenkin kuin vuoteessa. Eihän mies jää edes yöksi hänen makuuhuoneeseensa, kun hommat on hoidettu! Vähemmän yllättäen kumpikaan ei saa suutaan auki, vaan siihen tarvitaan ystävien apua.
Jaarli vailla värejä oli Moraalisten naisten kirjakerhosta ylivoimainen suosikkiosani! Nautin niin paljon tämän kuuntelusta ja kun eilen kirja jäi päivällä kuuntelemisen jälkeen kesken, oli vielä pakko illalla vaihtaa e-kirjan puolelle ja ahmia loppuun.
Lordi Vaughton on sarjan mieshahmoista se kaikkein kuumin ja suosikkini. Tummat piirteet ja synkähkö mielenmaisema antoi ripauksen goottilaisuutta, mikä tietenkin vetoaa vanhaan goottityttöön minussa, vaikka yleensä olen enemmän vaaleiden miesten ystävä. Ne veistokselliset piirteet suihkussa (lordi on moderni tyyppi!)... Voi hyvänen aika sentään!
Myös lady Elinor yltää korkealle suosikkihahmojeni listassa (toistaiseksi ainakin kärkipaikkaa pitää lady Vane, johon päästään seuraavassa osassa). Elinor on syrjäänvetäytyvä, silmälasipäinen tieteilijä, joka ei ole ns. kuumaa tavaraa avioliittomarkkinoilla. Voi tietäisivätpä muut miehet mitä menettivät! Pidin aivan valtavasti siitä, että Elinorista kuoriutui hyvin rohkea nainen lakanoissa. Tieteellisellä tarkkuudella hän tutki ja kokeili kaikenlaista. Hän ei siis osoittautunut äkilliseksi luonnonlahjakkuudeksi, vaan mahtavalla tavalla uteliaaksi, mikä sopi Elinorin piirteisiin muutenkin.
Tässä oli seksiä enemmän kuin aiemmissa osissa (koska avioliitto solmittiin niin aikaisin), mutta ei liikaa. Jokainen kohtaus tuki hyvin juonta ja oli todella hyvällä maulla ja taitavasti kuvattu. Tunnelmaan pääsi mukaan vaivatta, mikä puolestaan aiheutti sydämentuskia, kun liitto uhkasi mennä ihan pöpelikköön.
Yleensä en pidä väärinymmärrys-troopista, mutta tässä se toimi ennen kaikkea aikalaisuuden ja molempien luonteenpiirteiden ja henkilökohtaisen historian vuoksi. Trooppi kuin trooppi toimii, jos sen käyttö perustellaan kunnolla – ja päinvastoin; minkä tahansa troopin saa pilattua löperöllä käytöllä.
En tapaa tähdittää kirjoja täällä blogissa (Goodreadsissa kyllä), mutta voin sen verran nyt poikkeuksellisesti todeta, että tämä on aivan täydellinen viiden tähden kirja. Olen todella nihkeä antamaan ns. täysiä pisteitä, mutta nyt on sen paikka.
EDIT:
Pakko lisätä tähän loppuun vielä yksi tärkeä ajatus. Kirjasomen puolella on ollut paljon puhetta siitä, ettei spicya – tällaista eroottisesti rohkeampaa kirjallisuutta – voi kirjoittaa tai lukea suomeksi. Näkemys surettaa ja harmittaa todella paljon joka kerta kun siihen törmää. Avautunen tästä joskus kotisivujeni blogin puolella, mutta lyhyesti toivoisin, että arvostaisimme äidinkieltämme sen verran, että opeteltaisiin lukemaan myös intiimeistä asioista omalla äidinkielellämme. Vieras kieli etäännyttää. Tähtisen sarja on todella hieno esimerkki siitä, kuinka aiheesta voi kirjoittaa tyylillä ja rohkeasti.
Kommentit
Lähetä kommentti