Samuli Antila: Rojuhauta (2020)

Kustantamo: Osuuskumma
Sivumäärä: 298

(Kirja-arvio kopioitu Instagram-tililtäni.)

Samuli Antilan Rojuhauta on sekin roikkunut pitkään lukulistallani. Synkeä romaani etenee kahdessa aikatasossa; 1940- ja 90-lukujen Suomessa. Tarinat etenevät hienosti samassa rytmissä, ikään kuin vuoropuheluna.

Huumeiden ja väkivallan siivittämä romaani ei ole sitä mieltä ylentävintä luettavaa (varsinkaan nykyisessä maailmantilanteessa), mutta kelpo toimintarymistely ilman turhia krumeluureja. Pidin kovasti varsin tylystä lopusta, jossa ei asioita taputeltu nätiksi kakuksi.

Rojuhauta on vaihtoehtohistoriaa (ainakin toivottavasti!) kauhun höystämänä. Ysärillä nuoruutensa viettänyt lukija saanee omat kiksinsä tutuista tunnelmista.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana.

Päivi Alasalmi: Sudenraudat (2021)

Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 408

(Kirja-arvio kopioitu Instagram-tililtäni.)

Luin pitkään Päivi Alasalmen Sudenraudat-romaania. Osin siksi, että välillä se vähän polki paikallaan, osin siksi, etten toisaalta halunnut sen loppuvan.

Kirjassa on monipuolisia teemoja sudenmetsästyksen lisäksi. Fennomania ja feminismi istuivat tarinaan todella hyvin, toinen toistaan tukien. 1800-luvun torpparielo ja luokkaerot heräävät henkiin kaikessa monipuolisuudessaan.

Pidin aivan erityisen paljon Henny Caldoniuksen tarinasta ja sen loppuratkaisu oli kerrassaan mahtava!! Go Henny!!

Mitä tulee sudenmetsästykseen, niin kirja on edelleen ajankohtainen. Petoviha elää ja voi hyvin. Jutut kasvavat mitä useamman suun kautta ne kulkevat ja mediallakin on oma roolinsa.

Romaani itsessään ei ota kantaa mihinkään. Se kertoo tarinan, josta lukija voi vetää omat kannanottonsa, jos kokee tarpeelliseksi.

On todella sopivaa postata tästä juuri tänään, naistenpäivänä 💜

Helmet-lukuhaastessa sijoitan tämän kohtaan 32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja.