Meri Valkama: Sinun, Margot (2021)

Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 556

(Kirja-arvio kopioitu tänne Instagram-tililtäni.)

Vetämäni lukupiirin kirjaksi valikoitui tällä kertaa kaikille yhteinen kirja, yleensä meillä on ollut jokin yhteinen teema. Toiveissa oli kotimainen, naisen kirjoittama suhteellisen uusi romaani. Päädyimme Meri Valkaman Sinun, Margot -teokseen.

Romaani kertoo Viljasta, joka lähtee selvittämään kuolleen isänsä saamia kirjeitä joltakin Margotilta. Selvitys vie Viljan 1980-luvun alun DDR:n aikaiseen Saksaan, omaan lapsuuteensa, jossa lopulta hajosi jotain muutakin kuin pelkkä Berliinin muuri.

Sinun, Margot on hieno ja rohkea romaani. Tämä sai Parnassossa naurettavan kritiikin, joka äityi suorastaan farssiksi (ks. Meri Valkaman julkinen FB-sivu sekä mm. Hesari). On näemmä vieläkin todella tulenarkaa kirjoittaa mitään vähänkään myönteistä DDR:sta.

Romaanin kirjalliset ansiot ovat kiistattomat, mutta en ihan täysin lämmennyt tälle. Ei tässä ole muuta vikaa kuin se, ettei DDR-jutut kiinnostaneet yhtään. Ihmis- ja ihmissuhdekuvaus oli kiinnostavaa ja hyvin rakennettua. Markus oli niin raivostuttava jahkaillessaan, ja samalla niin uskottavan inhimillinen. Rosan väsymys oli käsin kosketeltavaa. Luise oli jotenkin ärsyttävän omahyväinen. Mutta miljöö ja historiallinen kehys eivät vain puhutelleet.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja.
Meri Valkama on tutkiva journalisti, joka on kirjoittanut mm. Helsingin Sanomiin, Imageen, Suomen Kuvalehteen ja Long Playhin.

Ragnar Jónasson: Pimeys

Dimma
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 238
Suomennos: Vilja-Tuulia Huotarinen

(Kirja-arvio kopioitu tänne Instagram-tililtäni.)

Ragnar Jónassonin Pimeys päätyi hyppysiini. Tämä suositus tuli työkaverilta alkuperäisen dekkarikyselyni sijasta. Työkaveri sanoi, että kokonaisuus ei välttämättä ole kovinkaan kummoinen, mutta loppuratkaisu on melkoisen poikkeava.

Islantiin sijoittuva tarina kertoo juuri eläkkeelle joutuvasta poliisista (huoh...) Hulda Hermansdottirista, joka viimeisenä juttunaan päätyy tutkimaan venäläisen naisen kuolemaa, joka oli vain ylimalkaisesti kuitattu itsemurhaksi.

Kerronta ei ole mässäilevää ja paljon vatuloidaan varsinaisen rikosjutun lisäksi Huldan elämää. Työkaveri oli oikeassa; kokonaisuus ei ollut kovinkaan kummoinen varsin poikkeuksellista loppuratkaisua lukuunottamatta. Kerronta oli paikoin suorastaan kömpelöä ja dialogi kankeaa. Paksuudellaan tämä dekkari ei huimaa, sivuja on 238, joten äkkiähän tämä tuli luettua.

Pimeys aloittaa lyhyen sarjan, jossa osa osalta edetään ajassa taakse päin. Minulle riitti tämä, tulipahan luettua.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä.

Brandon Mull: Myyttihovi (2006 / 2010)

Fablehaven
Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 360
Suomennos: Maria Lyytinen

(Kirja-arvio kopioitu tänne Instagram-tililtäni.)

Bradon Mullin Myyttihovi kertoo kahden sisaruksen lyhyestä lomasta isovanhempien luona. Tällainen loma vanhempien ollessa hauskankuuloisella risteilyllä tuntuu tietysti tosi ankealta. Etenkin kun isovanhemmat ovat kovin etäisiä ja outoja.
Perillä onkin kaikenlaisia outoja sääntöjä ja isoäitikin on epämääräisessä reissussa muualla. Jokin on pielessä...
Kendran pikkuveli Seth kuitenkin uhmaa sääntöjä ja heille paljastuu uskomaton Myyttihovi täynnä keijuja, vedenneitoja ja satyyreja. Mutta kuka on Muriel ja mitä hän aikoo?

Myyttihovi on sekoitus Narniaa ja Miinaa ja Manua :D Kendra on juuri se kunnollinen isosisko, joka pelastaa tarmokasta ja rohkeaa pikkuveli-Sethiä tuon tuostakin. Aivan liikaa Miina ja Manu -viboja.
Toisaalta teoksen narniamaisuus loi ihanan satumaisen tunnelman. Bonuksena hiukan ilkikurinen huumori.

Myyttihovi jätti itselleni hiukan ristiriitaiset tunnelmat, mutta varhaisteini-ikäisiin fantasian ystäviin tämä varmasti solahtaa kuin vedenneito lampeen. Sarjassa on yhteensä viisi osaa.
 

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä.

Maria Kuutti: Roope, Make ja lusikkatesti (2022)

Kustantamo: Myllylahti
Sivumäärä: 120

(Kirja-arvio kopioitu tänne Instagram-tililtäni.)

Maria Kuutin Roope, Make ja lusikkatesti on kerta kaikkisen hyväntuulista kohellusta.

Tarina kertoo kuudesluokkalaisesta Roopesta, joka haaveilee moposta. Tosin sitä varten pitää Wilmaan enemmän posseja kuin negoja. Asiaa ei auta paras kaveri Make, jonka kanssa aina sattuu ja tapahtuu. Lisäksi huolena on legendaarinen lusikkatesti... Miksi terkka nuolee lusikan ja laittaa laukkuun?

Viihdyin oikein hyvin lyhyen ja napakan tarinan parissa. Huumoria minun ja koululaisen makuun, rivien välistä hienoa kerrontaa elämän muista haasteista.

Erityisplussaa siitä, ettei salibandyn sekajoukkueesta tehty numeroa. Olen vähän jo kyllästynyt "iik, joukkueessamme on tyttö" -narratiiviin, jossa tytön tietysti täytyy olla vieläpä erittäin hyvä lunastaakseen paikkansa.

Tarinan mukana kulkeva ilmeikäs kuvitus on Anne Muhosen käsialaa.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai somepäivityksiä.

Ilkka Auer: Kymnaasi – Agnes af Forsellesin kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille (2019)

Kustantamo: Haamu
Sivumäärä: 302

(Kirja-arvio kopioitu Instagram-tililtäni.)

Ilkka Auerin Kymnaasi – Agnes af Forsellesin kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille on oikein pätevää kauhun makuista fantasiaa.

Tarina kertoo sijaisperheeseen sijoitetusta Sofiasta, joka on jäänyt orvoksi. (Fantasiakirjallisuuden orpolapsiprosentti on kyllä ihan käsittämätön. Jotain muuta välillä, jooko?) 16-vuotispäivänään Sofia päättää tehdä itsemurhan, sillä hänen elämänsä on yhtä helvettiä. Itsemurhan sijaan hän päätyykin Kymnaasiin, joka sijaitsee Rajalla. Outo sisäoppilaitos sisältää karmeita ja mystisiä juttuja, mutta vaarallisin on Punainen Mies, joka haluaa Sofian takaisin.

Kymnaasin vahvuus on kuvailussa. Ennen kaikkea kauhun ja väkivallan kuvailussa. Auer kertoo juuri sopivasti, jotta lukija saa muodostettua oman mielikuvansa. Mässäilyyn ei ole tarvetta lainkaan eikä sitä tehdäkään.

Jännite pysyy pääasiassa hyvin yllä. Joskin etenkin alussa Sofian tutustuessa Kymnaasiin oli turhan paljon "näet sitten kohta", "kerron sinulle myöhemmin", "se selviää sinulle kyllä" -kalastelua, jolle ei olisi ollut mitään tarvetta.
Myös Lydian pelottavuus Kymnaasissa jäi arvoitukseksi. Sofiaa peloteltiin Lydialla ja muut oppilaat selvästi pelkäsivät häntä, mutta Sofian ja Lydian suhde on toisenlainen ja Lydia käyttää pelottavuuttaan ihan muualla.

Kymnaasi oli kuitenkin erittäin virkistävä lukukokemus omaperäisine maailmoineen. Kovin nuorille ja herkille lukijoille tätä en suosittelisi, sillä olo saattaa mennä ahdistavuuden puolelle jo alusta alkaen.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle.
Onhan tuo kirjailijan omaa käsialaa oleva kansi todella kaunis ja nimikin on hieno!

A. R. S. Horkka: Nordic Horror – Jäätävää (2022)

Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 172

(Kirja-arvio kopioitu Instagram-tililtäni.)

Nimimerkki A.R.S. Horkan taakse kätkeytyvä kolmikko on kirjoittanut nuorille suunnattua Nordic Horror -kauhusarjaa, jonka ensimmäinen osa on Jäätävää.

Tarina kertoo orvoksi jääneestä Armaksesta, joka sijoitetaan pohjoisessa olevaan orpolaan, jota johtaakin demoni Lumileidi. Ja siitä sittenkin alkaakin toimintarytinät.

Kirja on selvästi suunnattu yläkoululaisikäisille nuorille, joita lukeminen ei niin nappaa. Kirja on ohut, luvut lyhyitä ja kieli yksinkertaista. Tällaisillehan on suorastaan huutava pula.

Harmikseni taso on kuitekin todella alhainen. Tarina on aika kliseinen, se vähäinen romantiikka väkinäistä ja jotenkin demonit ja limahirviöt tuntuvat kohderyhmäänsä nähden vähän hölmöiltä. Henkilöt ovat ohuita, tarina poukkoilee hassusti. Ikään kuin lukijaa aliarvioitaisiin rankasti.

On valtavan hienoa, että kauhua tehdään nimenomaan yläkouluikäisiä nuoria ajatellen. Lapsille on jo söpöjä ja kivoja kauhutarinoita, aikuisille sitten toki omansa, niin yläkoululaiset (etenkin vähemmän lukeneet) ovat harmillinen väliinputoajaryhmä.

Siltikin lukijaa voisi kunnioittaa. Harmittaa hurjan paljon, mutta koetan olla toiveikas. Ehkä minä vain olen nihkeän nirso aikuinen ja kirja oikeasti uppoaa kohdeyleisöönsä kuin häkä.

Helmet-lukuhaastessa sijoitan tämän kohtaan 49. Kirja on julkaistu vuonna 2022.

Paperi-T: Post-Alfa (2016)

Kustantamo: Kosmos
Sivumäärä: 91

(Kirja-arvostelu kopioitu Instagram-tililtäni.)

Luen runoutta hävyttömän vähän, joten työetuihin kuuluu mahdollisuus ryhdistäytyä myös tällä saralla!

Paperi-T:n Post-Alfa tarttui käsiini kirjavinkkausajatusten myötä. En ole varma mitä tästä ajattelen. Kieli on aika värikästä ja kirjassa on paljon viitauksia -80 ja -90 -lukuihin. Minulle tuttuja ja nautinkin siinä mielessä tämän lukemisesta!

Myös karuus yhdistettynä romantiikkaan ja kauheus kauneuteen viehättivät paljon.

kontaktiahan tässä haetaan
kuulin alastomasta tytöstä
joka oli juossut kerrostalon katolta alas
ja hänen naurustaan
joka oli soinut kesäyössä vielä tytön osuttua maahan
montakohan kertaa mun on vielä juostava päin peiliä
ennen kuin se muuttuu portiksi toiseen maailmaan

Kokonaisuus ei kuitenkaan ollut täysin makuuni, mutta teki hyvää lukea!

Helmet-lukuhaasteeseen tämä ei tällä kertaa sopinut.

Anja Portin: Radio Popov (2020)

Kustantamo: Schildts & Söderströms
Sivumäärä: 288

(Kirja-arvio kopioitu Instagram-tililtäni.)

Nykyisissä työhommissa tulee luettua nyt lanu-kirjallisuutta aika paljon. Oma aiempi painotukseni on ollut enemmän YA:ssa, mutta nyt lukemisto laajenee.

Arja Portinin teos Radio Popov on kehuttu ja Finlandia Junior -palkittu teos. Enkä pitänyt tästä yhtään! Sori :D

Tarina kertoo unohdetusta Alfredista, joka päätyy mystisen Amandan luo asumaan. Amanda on Unohdettujen lapsien etsijä. Yhdessä Alfredin kanssa he löytävät vanhan radion ja Alfred alkaa tehdä Radio Popov -ohjelmaa muille Unohdetuille.

Täytyy myöntää, ettei tarinan ideakaan houkutellut, mutta halusin antaa mahdollisuuden. En mahda sille mitään, että mielestäni Alfred oli raivostuttavan pikkuvanha ja kun se yhdistetään tarinan tietynlaiseen opettavaisuuteen, on kokonaisuus pahasti miinuksella minun makuuni. Erityismoitteet annan jatkuvasta Harry Potteriin viittaamisesta. Ikään kuin muita lastenkirjoja ei olisikaan. En suosittele, jos Potterit ovat vielä lukematta! Spoilaantumisvaara.

Onhan tämä taitavasti kirjoitettu. Hyvää kieltä, tärkeää asiaa. Mutta ei uponnut meikäläiseen.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija.