Elina Reenkola: Nainen ja häpeä (2014)

Kustantamo: Minerva
Sivumäärä: 250

(Kirja-arvio kopioitui Instagram-tililtäni.)

Päädyin lukemaan Elina Reenkolan tietokirjaa Nainen ja häpeä. Psykoanalyytikko Reenkola on julkaissut useammankin kirjan aiheesta.

Nainen ja häpeä avaa kiinnostavalla tavalla häpeän syntymekanismeja. Vaikka keskiössä on naisen näkökulma, ei mieskään jää osattomaksi. Olisi ollut kyllä kiinnostavaa lukea myös muunsukupuolisten mekanismia, mutta ehkä aiheesta ei ole tarpeeksi tutkimusta? Osa kyllä liittyy myös biologiseen sukupuoleen esim. genitaalien kehittymisen ja kuukautisten kautta.

Erityisen paljon pidin myyttien, kirjallisuuden ja elokuvien mukaan ottamista. Se helpotti maalikon ymmärtämistä. Teksti on muuten aika vaativaa, eikä siinä ole self helpin tyyppistä kepeyttä.

Hämmennystä aiheutti fantasia-sanan käyttö mielikuva-sanan merkityksessä. Esim. häpeäfantasialla tarkoitetaan häpeän tuntua jossakin asiassa. En tiedä onko tämä yleinen termi psykologiassa tässä mielessä.

Tämä ei tunnu sopivan mihinkään osallistumaani haasteeseen, mutta oli silti tärkeää luettavaa. Tätä voisi suositella ainakin niille, jotka kokevat voimakasta häpeää usein.

Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula (2021)

Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 314

(Kirja-arvio kopioitu Instagram-tililtäni.)

Maaliskuun luettuihin kuului Inkeri Markkulan teos Maa joka ei koskaan sula. Se kertoo kanadalaisen Jonin ja saamelaisen Unnin rakkaustarinan, mutta myös alkuperäiskansan julmasta ja törkeästä kohtelusta, ja hiukan myös ilmastonmuutoksesta.

Teos oli hyvin kirjoitettu ja mukaansatempaava. Täydellisen mittainen myös, mikä on ilahduttavaa. Liian usein törmää suotta venytettyihin tarinoihin.
Hiukan allergiaa aiheuttaa nämä äkisti syntyneet, elämänmittaiset rakkaustarinat. Jotenkin en päässyt mukaan Unnin ja Jonin rakkauteen, toisin kuin Alasien ja Nilakin tarinaan, joka oli lumoava ja sydäntäsärkevä.

Sivuhuomiona taas virtsaamisen esiin nostaminen. Mikä pissakausi kotimaisessa kirjallisuudessa on menossa?! Tämä on nyt kolmas lyhyen ajan sisään luettu kirja, jossa pissaaminen nostetaan esiin (Myllymäen Holly ja Oikarisen Piispa ovat kaksi aiempaa).

Joka tapauksessa Maa joka ei koskaan sula on hieno teos, jota voi suositella kaikille.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa.