Sivumäärä: 212
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos
Havukka-ahon ajattelija on ollut lukulistallani jo pitkään, mutta enpä ole saanut aikaan. Nyt sitten oman, Kuusi kovaa kotimaista, haasteeni myötä siihen tartuin. Huhtikuusta onkin tullut yllättävän kotimaishenkinen kuukausi...
Havukka-ahon ajattelija on nimeltään Konsta Pylkkänen, jota ei saa kutsua Pylkeröksi. Hän on metsäläishenkinen filosofi päästä varpaisiin saakka, ja tutkiskelee ja tuumiskelee asioita aina matojen sielunelämästä avaruuden kokoon saakka.
Kirjan ideana on Konstan reissu Lentualle kahta maisteria avustamaan. Maisterit Kronberg ja Ojasto ovat persoonallisia tyyppejä ja koko kolmikkoa Huovinen vertaakin lintuihin:
Jos käyttäisi vertauksia rohkeasti kuten nyrkkeilijä käyttää rustottuneita nyrkkejään, saattaisi sanoa, että Lentuan saaressa istui rinnakkain hyvässä sovussa pullea, hyväntahtoinen heinäsorsa, musta ja laiha meriteeri sekä hallava, ovela ja isokokoinen varis...Lentualla Konsta tapaa myös ystävänsä Mooseksen sekä muita kyläläisiä, joiden uteliaisuutta kutkuttaa, mitä Konsta on tehnyt vuosien 1918 ja 1924 välissä. Konstan muut vaiheet tiedetään, mutta nuo vuodet... Totuutta ei tiedä kuin Konsta itse ja hänkin hatarasti. Ratkaisu on huovismaisen ilkikurinen.
(s. 97)
Tiesin toki, että Huovinen on huumorimiehiä. Yllätyin kuitenkin siitä, kuinka hyvin tämän tyyppinen huumori osuikin naurusuoneeni. Havukka-ahon ajattelija on aidosti hauska irvailematta oikein kenellekään. Tässä huumorissa voi vain ihailla taitavuutta. Joskus tuntuu siltä, että huumorin pitää ilkeästi kohdistua johonkin ollakseen hauskaa, mutta Huovinen osoittaa ettei tarvitse.
Toinen ihastuttava seikka tässä oli kieli. Se oli niin elävää, että melkein tuntui siltä, että aidosti kuulisin sekä kertojan että henkilöhahmojen äänet päässäni. Kielessä on rytmi erityisen hyvin kohdallaan. Tulee mieleen, että onkohan Huovinen lukenut tätä ääneen kirjoitusvaiheessa?
-Juuttaan räkäkirnu, ukonröhlä! Elä syle enää kertaakaan minun lattialleni tai lähet justiinsa tästä talosta. Minunko se pitäisi joka päivä luututa sinun räkälammikkosi lattioilta. Siinä se on kanssa minulla muuan kotka, töpehtii päivät pitkät permannolle. Ala nyt ottaa heti paperia ja pyyhi ne sylkysi pois. Kuulitko sinä, röhkäle.Pöljä piisami! Saattaa olla, että tämä solvaus otetaan käyttöön meidänkin perheessä...
-Elä sinä Iita ole milläsikään, suostutteli Konsta. -Se on niin, että tässä maapallossa on vielä enempi kiihtyttäviä asioita kuin tämä, jos kerta alkaa niitä ajankulukseen murehtia. Ja onhan näillä saloilla syletty iän kaiken...
-Suu kiinni eläkä viisastele yhtään! rähähti Iita. -Hyvä kai sinun on viisastella, kun tarvihe luututa. Etkö älyä, pöljä piisami, että tartutat vielä tuperkelin meijän poikiin. On siinä pöhkö, kun ei varo ollenkaan lapsia. Ala ottaa paperia, noh!
(s. 11)
(kuva: YLE Elävä arkisto) |
Samaan tyyliin Konsta pohtii atomin olemusta. Hän on kovasti koittanut tarkastella, mutta ei ole onnistunut atomia näkemään. Vihainen atomi kuuluu olevan, kun siitä kerran pomminkin saa aikaan...
Sekä Rölli että Konsta ovat luontohenkisiä, hiukan erakkomaisia eräkävijöitä. Siisteystasokin taitaa olla samaa luokkaa...
Ainoastaan välillä vähän turhankin pitkät luontokuvaukset väsyttivät ja estävät tätä olemasta minulle se täydellinen viiden pisteen kirja. Ja ihan aina ei Konstan jutut auenneet.
Pääasiassa kuitenkin lukukokemus oli hauska. Suosittelen tätä erityisesti hyvän ja lempeän huumorin ystäville sekä Rölli-faneille.
Havukka-ahon ajattelijaa on käsitelty myös Koko lailla kirjallisesti -blogissa. Veikko Huovisen tuotantoa näkyy aika vähän blogeissa noin muuten, mutta Sallan lukupäiväkirjasta löytyy useammankin Huovisen kirjan arvio.