sunnuntai 21. elokuuta 2022

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras (2018)

Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 413

(Kirja-arvio kopioitu Instagram-tililtäni.)

Sen minä vain sanon, että se, joka väittää ettei suomalainen spefi ole hyvää, ei tiedä mistään mitään. (Usein muuten kun kysyy, että mitä kotimaista spefiä hän sitten on lukenut, niin vastauksena on kiemurtelua ja aiheen vaihto.)

Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras aloittaa samannimisen trilogian ja on yksinkertaisesti törkeän hyvä. Ja se, joka jättää tämän väliin vain siksi, että tämä on lasten- ja nuortenkirjallisuutta, on hölmö ja menettää paljon.

Tarina sijoittuu 1800-luvun Helsinkiin. Taskuvarkaana itseään elättävä Mina päätyy komean taikuri-keksijän apulaiseksi ja samalla äkäisen Professorin avustajaksi. Alkaa steampunkia henkivä tarina, jossa mikään ei ole sitä miltä aluksi näyttää. Jos on vähänkin tunteiluun taipuvainen, niin pieni nenäliina on lopussa tarpeen.

Voin suositella tätä noin 10-vuotiaille ja siitä ylöspäin - kattaen myös aikuiset!! Aikuislukija saattaa oivaltaa taustalta tutun tarinan, jota en missään nimessä paljasta tässä. Se oli kirsikka kakussa kruunaten mahtavan ja kekseliään tarinan.

Helmet-lukuhaastessa sijoitan tämän kohtaan 26. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa.

perjantai 19. elokuuta 2022

Maria Turtschaninoff: Arra (2010)

Arra
Kustantamo: Tammi
Suomennos: Marja Kyrö
Sivumäärä: 270

(Kirja-arvio kopioitu Instagram-tililtäni.)

Maria Turtschaninoffin Arra päätyi vihdoin luettavakseni, ihan työn nimissä. Arra oli vuoden 2010 Finlandia Junior -ehdokas.

Arra kertoo kaltoin kohdellusta tytöstä, jolla on erityinen voima. Hän päätyy kurjiin oloihin kutojattareksi ja kohtaa prinssi Suradon. Loput voitte arvata.

Arra ei noussut suosikikseni Turtschaninoffin kirjoista, se paikka kuuluu yhä Maresille. Arra oli minun makuuni hiukan liian mustavalkoinen (kuten monesti satuperinteeseen kuuluu) ja Tuhkimo-satuun nojaava. Lastensadun tuntua rikkoo välillä kuitenkin viittaukset seksuaaliseen väkivaltaan ja prostituutioon, kuitenkaan kumpaakaan ei kuvata millään tavalla.

Viihdyin kuitenkin Arran parissa ja ahmaisin tämän parissa illassa. Pidän kovasti Turtschaninoffin tarinoinnin tyylistä.

Kansikuva on aika kamala.

Helmet-lukuhaastessa sijoitan tämän kohtaan 16. Kirjan luvuilla on nimet.